HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

14. toukokuuta 2016

Kuinka ottaa erinomainen kuva koirista? / How to Get A Perfect Picture of Your Dogs?

Kesä tekee todella tuloaan. Ilmat ovat lämmenneet, ulkona ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatetusta ja hanskatkin saa jättää kotiin (Viivi rakastaa sitä, koska tietää, että nyt on helpompi antaa niitä nakkeja eli koulutuskuukaudet alkavat). Ihanaa aikaa siis tämä alkukevät, kun vielä ei ole niitä verenimijöitä liikenteessä. Lisäksi koirat ovat nauttineet aivan valtavasti siitä, kun ns. "polut ovat auenneet" eli saa juosta muuallakin ja ei uppoa sinne hankeen. Mona etenkin on ottanut siinä vetovastuun ja pienillä näteillä loikkalaukoillaan vetää aina porukkamme mukaan ihmeelliseen mätäsmaailmaan. "Kuka saa minut kiinni, katsotaan!" Lexie siihen vain aina, että: "Nämä sinun häntäkarvasi maistuvat tosi pahoille."

You have to agree, that summer is really coming. The weather has warmed, you don't have to wear outdoors many layers of clothing and even the gloves you can leave at home (Viivi loves it, because she knows that it is now much easier to get those treats and there will be training on the jogs). So this time of early spring is wonderful time, when there is none of those bloodsuckers around yet. In addition, dogs have enjoyed enormously from this so-called "Paths are open" season, when you can run around freely and there is no fear of sinking in the snow. Mona particularly, has taken the lead with her long legs and taken our little gang on nice runs, off-road of course. "Who can catch me, let's see!!" Lexie just says to that: "These tail hairs of yours taste nasty."



Kilpailukuulumisia

Jälkikasvusta on aina ihana lähteä liikkeelle. Himppunen on niin ollut ylpeyteni aihe viime aikoina. Erika ja Lauri ovat pitäneet tästä neitokaisesta huolta uskomattomalla tavalla. Himppuahan ei tietystikään voi olla rakastamatta, ja neidolle ei voi olla antamatta kaikkea sitä hellyyttä, mitä Himppu kaipaa. Nolla-jahti on aloitettu ja toivottavasti pian saamme syödä luokkanousukakkuset.

Telling nice tales of the offspring is always a wonderful way to start. I am so proud of our little Himppunen. Erika and Lauri have taken care of this young lady in an incredible way. Himppua of course, can not but love, and you have to give her all the affection, what she needs. Himppu and Erika has starten their zero race and hopefully we will soon eat a class rise cakes.

Agilityssä Himppu ja Erika ovat vauhdilla edenneet eteenpäin. Tosin tässä näkee kaiken sen työn, mitä tämä parivaljakko on tehnyt harrastuksen eteen. Toisaalta on ilo katsoa sitä vauhtia, mikä sillä neidolla on. Ilmeisesti tuulisen miehen jälki näkyy jälkikasvussa eli kiitos Vind vauhtigeeneistä. Samaa on myös kaikissa Alfa-pentueemme pennuissa - Galassa, Arwenissa ja Velhossa.

In agility Himppu and Erika are rapidly made progress. However, in this progress we see all the hard work, what this duo has done. On the other hand it is a pleasure to look at the speed with which Himppu has. Apparently, windy man has gives his best speed genes to this lot, so thanks to Vind of this pace. The same is also with all Alfa-litter puppies - Gala, Arwen and Velho.


Kävimme Galan kanssa kokeilemassa OKK:n epävirallisissa agilitykisoissa menoamme. Sitä menoahan neidissä on, ja paljon. Valitettavasti emännän jalat eivät ole tarpeeksi nopeat, että pysyisin perässä. Radalla ei tarvita kuin yksi pieni herpaannus ohjauksessa ja se on menoa. Näin meille sitten kävi - 90 + virhettä. Olihan katsojilla hauskaa! Me emme luovuttaneet ja tulleet radalta pois.

I tried an unofficial agility competition with Gala. There is lots of speed in this girl. Unfortunately, my legs are too slow, so that I could keep up with her. When we are on the track, we need just one distraction and all goes to hell. That is what happened and the result was 90+ points. After all, viewers had lots of fun! We didn't give up. 



Viivi ja Petri kalastelevat myös viimeistä nollaansa 2. luokasta. Heillä nousu ja kehitys on ollut loistavaa. On ollut ihana seurata miestä ja hänen innostustaan lajiin. Koira on loistava ja toisaalta miehellä on treenattavana toinen loistava koira eli Arwen. Siellä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulossa, mutta Arwen on Galaan verrattaen huomattavasti helpompi tapaus eli adhd puuttuu.

Viivi and Petri are now fishing their last zero in the 2nd class. They have development a lot this winter again. It's been wonderful to follow a man and his enthusiasm for the sport. The dog is brilliant, and on the other hand man has another great dog, Arwen, on the training track too. There is speed and dangerous situations coming, but when you compare Arwen to Gala, she is much easier case - ADHD is missing.



Lexien kanssa olemme myös kehittyneet kovasti eteenpäin. Ennen talvea ongelmamme oli kepit ja keinu ja yleensäkin kontaktit. Lähdimme sitten treenaamaan niitä tosissamme. Kiitos ihanalle ohjaajallemme Tiina Sauvolalle kovasta työstä kanssamme. Nyt kepit menevät ilman ohjureita ja keinulle uskallamme nousta jo omalla tavallamme. Se oli ilo huomata epävirallisissa kisoissa, vaikka lelun tippumisen takia saimme hylätyn suorituksen.

With Lexie, we have also developed much further. Before winter we were struggling with the swing and with the poles. We wanted to train those a lot. Thank you for our wonderful instructor Tiina Sauvola of all the hard work she did with us. Now we do poles without guides and the seesaw we dare to do on our own style. It was a pleasure to note in that unofficial agility competition, although due to the drop of the toy we got disqualified.

Video will appear here... Video tulee tähän...

Samoissa kisoissa pääsimme Sarin kuvattavaksi. Sari oli pystyttänyt kokeilumielessä esteen ja kuvauspisteen erääseen nurkkaan hallia. Siellä sai käydä kokeilemassa vauhtikuvaa koirastaan. Kävimme tietysti kokeilemassa tyttöjemme kanssa siellä, ja tulos (kuten aina Sarin kanssa) oli loistava. Ainoina kokeilimme parihyppyä. Tämä piti tilata kotiin kopioksikin. (Muita kuvia voi katsella tuolta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/)

At the Animagi Areena there were a place where you could take a agility style photoes. Our friend Sari had set up an experimental photobooth with an obstacle, flashes on the both side of it and a camera pointing up to the obstacle. Anyone was able to go there and try it out with Sari. We did it too with our both girls - Viivi ja Lexie, and I must say that the result (as always with Sari) was fantastic. We were the only ones who tried a duojump. This had to be ordered to the home wall. (Additional pictures can be viewed from there: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/

Viivi and Lexie are flying - Viivi ja Lexie lentävät. Kuva: Sari Eskelinen.


Kennelkuulumisia

Punkeista on varoiteltu paljon ja niitä olemmekin seurailleet tehokkaasti. Valitettavasti tämä ei riittänytkään, jonka huomasin tässä alkuviikosta. Meidän laumastamme Lexie on aina ollut innostuessaan aivastelija. Maanantaina olimme lähdössä lenkille ja tytöthän innostuvat siitä aina. Lexie pärski normaaliin tapaan, mutta samaan kuoroon liittyivät myös Arwen ja Gala. Silloin ihmettelin, että mikä nuha meille on tullut. Aluksi mietin, että viikonloppu oli ollut kuuma ja kuiva eli ilma oli todella pölyinen ja tunkkainen kaikkialla. Sama jatkui sitten tiistaina, mutta illalla alkoivat myös röhinät. Lexie aloitti sen ensin, sitten Gala ja myös Arwen. Tämä vahvisti epäilyni - nenäpunkkitartunta. Keskiviikkona soitinkin eläinlääkärille, ja puhelinkonsultaation kautta saimme nenäpunkkilääkkeet suoraan lähiapteekkiimme - koko laumalle. Tämmöisessä tapauksessa ei voi lääkitä vain yhtä, vaan samalla pitää hoitaa koko lauma. Lisäksi meillä menee nyt sitten pyykkiin ja pesuun kaikki punkat ja alustat. Lisäksi häkit ja kaikki saavat tehodesifioinnin. Lääkekuuri kestää sen vaivaiset 4 vk, joten hei hei kaikki harrastukset siksi aikaa. Eipä mennä mätsäreihin, eikä agilitykisoihin. Me ajattelemme myös toisia harrastajia. Lääkkeenämme on Milbemax Vet. Sitä nyt syömme yhden tabletin/viikko/koira. Toivottavasti tehoaa.

The season of ticks has started and we have been keeping our eyes open. Unfortunately, this was not enough, which I noticed in the beginning of this week. Our Lexie has always sneezed when she gets excited. On Monday we were getting ready for a run and our girls always get really excited. Lexie made sneezes in the normal way, but at the same time Arwen and Gala started to do it too. Then I wondered, that do they have some common cold or what. At first, I wondered, that the weekend had been hot and dry, so the weather outside was really dusty and musty everywhere. The same thing then continued on Tuesday, but in the evening they started to do those swine kind of oink oink's. Lexie started it first, then Gala and also Arwen. This confirmed my suspicion - nose tick infection. On Wednesday, I called to veterinarian, and we did a phone consultation about those nose ticks. After the call we god a subscription directly to our nearest pharmacy - for the whole gang. In these cases you can not medicate just one, but at the same time you have to care the entire herd. In addition, we are going to wash all the bunks and platforms. In addition to the cages and all those will get power disinfection treatment. The course of medication will last four weeks, so bye-bye to all our hobbies. We cannot go to a match show or to an agility competitions. We want to think about the others. Our medication is MILBEMAX Vet. We eat one tablet / week / dog. I hope this is an effective drug.

Asiointi oli hauskaa niin eläinlääkärin kuin sitten apteekkarienkin kanssa. Eläinlääkäri lupasi lääkkeet torstaina apteekkiin. Tästä piti tulla ilmoitus tekstiviestinä. En ollut saanut sitä klo 16 mennessä torstaina, joten päätin soitella eläinlääkärille. Aluksi vastaanottotäti oli hieman epäileväinen, ja ei oikein muistanut asiaa. Sitten, kun käytin avainsanaa "sheltti", täti sanoi heti sen jälkeen: "Ai niin! Se shelttilauma, jossa oli lääkkeet kaikille." Tämän jälkeen sain vahvistuksen, että se oli toimitettu lähiapteekkiin. Koska Kempeleessä on kaksi apteekkia - keskustassa ja Zeppelinissä, piti minun soittaa molempiin, oliko lääkkeemme siellä. Ensimmäisen kanssa tärppäsi, mutta myös siellä oli nainen epäileväinen aluksi asiastani, kun taas käytin avainsanaa "sheltti". Myös tämä täti sanoi heti: "Ai niin! Se viiden koiran lauma! Kyllä, resepti on meillä." Kun torstaina iltapäivästä haimme lääkkeen apteekista, myös silloin laumaamme ihmeteltiin. "Lääkkeitä ei riittänyt varastossa tarpeeksi. Riittääkö, että annamme tämän ensimmäisen satsin nyt, ja haette sitten ensi viikolla toisen puolen? Teillä oli niin iso määrä näitä koiria."

On the other hand it was fun to talk with the veterinarian and with the pharmacists. The vet promised medicines for Thursday. He would call to the pharmacy. They would inform me about that with a message. I had not received it on Thursday at 16 o'clock, so I decided to phone to the vet. At first, the woman in the reception was a little skeptical, and did not remember our case. Then, when I used the keyword "Sheltie" the womand immediately said: "Oh yeah, that sheltie heard - medicines for all." Subsequently, I received confirmation that it had been delivered to the nearby pharmacy. Since Kempele has two pharmacies - center and Zeppelin, I had to call to both of them, whether our prescription was there. I had it right with the first call, but also there the woman at reception was a bit skeptical at first, while I used the keyword "Sheltie". This woman also said immediately: "Oh yeah! The herd of five dogs. Yes, the recipe is here." When we went to pick it up on Thursday afternoon from the pharmacy, even then our dog family was a special thing. "We don't have enough of those medicines in stock. If we give this first batch now, and then you can come and pick up the rest next week? You had such a big number of these dogs."

Nyt olemme siis tauolla 4 viikkoa. Katsotaan juhannukselta tai oikeastaan varmaan juhannuksen alta sitten treenejä. Sen aikaa teemme siis vain kotitreenausta omalla alueellamme. Kesäloma alkaakin 3. kesäkuuta, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa.

Now we are on a break for 4 weeks. Let's try it out near the midsummer or actually probably before it, and think about rehearsing. Before it, therefore, we only do home training in our own area. Summer vacation starts on June 3, so I have all the time I need.

Pidimme myös pienen arkitrimmauskurssin kasvattiemme omistajille eli Erikalle. Sai muutkin tulla, mutta osanotto oli harmillisen vähäistä. Saatiin käytyä läpi, miten leikataan koiralta tassukarvat ja korvakarvat. Miten hoidetaan tassut ja muut. Erika otti ihan tosissaan treenin ja oli kyllä loistava oppilas.

We also kept a small trimming lesson for our puppy owners - in other words for Erika, because she was only one who attended. There I showed how to trim ears and paws correctly for basic needs. Erika took lessons seriously and was certainly a brilliant student.