HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

17. maaliskuuta 2015

Kun osaa, tulosta syntyy! / When You Have The Skills, It Is Easy

Tervehdys taas kennel Elentarionin maailmasta. Niin se kevät tulee kovaa vauhtia - lumet sulavat ja aurinko lämmittää yhä enemmän ja enemmän. Kesä! Oi! Sitä on odotettu. Tämä ikuinen loskatalvi saisi jo loppua.

Greetings again from the world of Kennel Elentarion. The spring is soon here! Snow melts and the sun heats up the weather more and more. Summer! Oi! We have really waited for you. This eternal slushy winter should end already.

Alkuvuoden kennelissämme on kuhissut omalla tavallaan niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Siitä enemmän kohta. Petri ja minä olemme palanneet agilityn pariin ja kisoissa olemme olleet ahkerasti. Lisäksi yhdistysmielessä olemme toiminnassa ahkerasti mukana eli Hennasta tehtiin Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja vuodelle 2015 ja Petri on mukana hallituksessa sihteerin ja taloudenhoitajan hommissa. Lisäksi toivomme, että saisimme yhdessä edustaa Shetlanninlammaskoirat ry:n hallituksessa. Uusi perheenjäsenemme Mona on kasvanut ja kasvanut sekä hampaatkin ovat onnistuneesti poistuneet huolien listoilta. Pian edessä on 6 kk maaginen raja. Toivottavasti juoksut alkavat pian...

At the beginning of this year, our kennel has had both positive and negative news and tales. More about that soon. Petri and I have returned to the agility ring and we have done couple of races. In addition, we have been very actively involved in activities with the local association, because in February Henna was named as a Chairman of the Northern Finland Shelties Association for the year 2015, and Petri is involved in the board as a secretary and financial manager. In addition, we hope that we can be involved in Main Shetland Sheepdog Association's Board of Directors. A new member of our family Mona has grown and grown up, and her teeth have successfully changed. Soon is time for 6 month celebrations. I hope the heat will start soon...

Alfa-pentue - Velho - Elentarion Legolas

Kuten sanoin johdannossa, meille on sattunut niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita kennelissämme. Negatiiviset vievät valitettavasti voiton tässä jaksossa. Alfa-pentueemme ainoa uros Velho on kokenut kovia. Ensinnäkin Velholla oli peitsari, kuten jo aiemmin sanoinkin. Nyt Velho aloitti eräänä päivänä ihmeellisen siristelyn vasemmalla silmällään. Omistaja Pia vei Velhon lääkäriin ja lääkäri totesi Velhon vasemman silmän olevan melkein sokea ja paineet silmässä olivat vaarallisen koholla. Velho sai lähetteen Turkuun Koira-kissaklinikalle. Velho kävi Turussa tutkimuksissa, mutta diagnoosi ei muuttunut - diagnoosina silmäpainetauti eli glaukooma, jonka käynnisti silmätulehdus. Voitte kuvitella oloni, kun kuulin asiasta. Velho on nyt sitten puolisokea. Kaiken lisäksi pieni poikaseni joutuu mahdollisesti loppuelämäksi tippakuurille, että silmissä paineet pysyvät sopivissa mittasuhteissa. Itkin kurjaa tuuriamme.


As I said in the introduction, we have had both positive and negative news in our kennel. Negative news unfortunately take the upper hand of them all. From our Alfa litter, the only male Velho has taken an another physical blow. First of all, Velho had lance tooth, as we have already told. Now on one day Velho began squinting his left eye. Owner Pia took Velho to the doctor and the doctor said that Velho's left eye was almost blind, and the pressure of the eye was dangerously elevated. Velho got remittance to Turku to Koira-kissaklinikalle. Velho went to the studies at Turku, but the diagnosis did not change - diagnosis was eye pressure disease ie glaucoma, which was initiated by the inflammation of the eye. You can imagine how I felt, when I heard of the matter. Velho is now then half blind for the rest of his life. Moreover, my little boy has will be on a lifelong drip regimen, that the eye pressures will remain in suitable proportions. I cried our miserable luck.

Toinen kenneliämme kohdannut huonohko uutinen oli, että Lexiemme on voinut hieman huonosti. Aina rasituksen jälkeen neidistä on tullut todella vaisu ja apaattinen sekä hieman äreäkin. Kävimme tutkimuksissa ja lääkärimme Kamila Bernasiewicz kuvautti sitten Lexien koko selän. Tuloksena oli, että selästä paljastui lieviä muutoksia selkärangassa eli spondyloosimuutoksia Th3-Th4-rintarangoissa. Kokeilimme lääkärin määräyksestä kipulääkekuurin Lexielle. Oman näkemämme mukaan Lexien olo ei muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tämän takia päätimme, että emme lääkkeellä jatka hoitamista turhaan. Laitoimme Lexien laihdutuskuurille. Vuoden alussa paino oli 8 kg. Nyt viimeisimmässä mittauksessa paino oli 7,4 kg, joten alas olemme tulleet ja koirasta on tullut energisempi ja tekevämpi. Jopa leikkiminen nuorempien kanssa on alkanut kiinnostamaan. Toivomme siis parasta, että saisimme viettää vielä muutaman vuoden kipuvapaana. 

Another bad news in our kennel encountered with Lexie. We saw that she has been a bit down and ill. Each time after hard exercise our lady had become really pale and apathetic, as well a little cranky too. We took her to examinations and doctor Kamila Bernasiewicz x-rayed Lexie's whole back. The result was that the back of the shoulder revealed slight changes in the spine, ie spondylosis in 3rd and 4th thoracic spine. We tried out prescription pain medicine at first as a course of treatment. After the treatment we saw that Lexie was feeling same - no change in direction or the other. For this reason, we decided that we do not continue the drug treatment. We decided to put Lexie on a diet. At the of the year weight was 8 kg. Now, the latest survey weight was 7.4 kg, so we have come down a lot and the dog has become more energetic and lively. She is even playing with the young ones. We hope, therefore, that we could spend a few more years pain-free.

Pohjois-Suomen Sheltit ry

Kennelimme omistajista ovat nyt molemmat toimineet Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtajina - Petri viime vuoden ja minut valittiin vuosikokouksessa tälle vuodelle pj:ksi. Edessä on siis paljon uutta omaksuttavaa ja opittavaa. Mielenkiintoista ja otin haasteen mielelläni vastaan. On ihana päästä tutustumaan tällaiseen yhdistystoimintaan paremmin.

Our kennel owners have now both worked as Chairman of the Northern Finland Shelties Associationr - Petri last year and I was elected at the annual meeting this year. We are therefore facing a lot of new information and studies. It is interesting and I will gladly accept the challenge. It is wonderful to obtain access to such association activities.

Tämän vuoden suunnittelut ovatkin päällä suurella tohinalla. Toivottavasti kaikki seurailevat meidän www-sivujamme, mitä on luvassa tänä vuonna. Etenkin pääsiäismätsärit ovat sellaiset, joihin kannattaa saapua paikalle.

This year we are planning a lot of activities. I hope you all are reading our web pages, so you will know what we are doing this year. Especially our Easter Match Show is a one happening that where you should come and attend.

Agility

Olemme tosiaan Petrin kanssa ahkeroineet agilityn parissa. Omilla treenivuoroillamme torstaisin saamme opastusta suoraan ohjaajalta, mutta sitten olemme nyt maaliskuun alusta sijoittaneet omaan vuoroomme ja pyrimme käymään treenaamassa vielä n. 1 - 2 kertaa viikossa lisäksi. Riippuu paljolti ajasta ja voinnista, miten paljon jaksamme treenata.

We have really been busy with Petri in agility. We have our own guided training sessions on Thursdays, where we have a trainer, but then we have rented our own privat time for us to train from OKK and we are trying to go and train on ourselves 1 to 2 times per week in addition. Much depends of the time and how much we have strength to work out.

Viime viikonloppuna kävimme taas kokeilemassa, miltä tuntuisi kisata. Me molemmat, Petri ja minä, teimme kolme rataa. Vielä hieman on hiomista heillä menossaan, että se viimeinen nolla sieltä tulisi ja oikeuttaisi nousun 2. luokkaan. Me Lexien kanssa teimme kuitenkin tulosta taloutemme puolesta eli teimme valitettavat kaksi hylättyä suoritusta perusradoilta, mutta hyppyradalta otimme ensimmäisen 0-tuloksen ja LUVA:n eli luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen. Lisäksi sijoituimme ensimmäisiksi mini-luokassamme. Aikamme oli hurja -10,02 s alle ihanneajan.

Last weekend we went to try out again, how would it be like to race in a real competition. We both, Petri and I, did three tracks - 2 basic and 1 jump. Petri and Viivi have to do little bit more fine-tuning to their co-operation, so they will get that last zero and rise to the 2nd class. We, Lexie and I, however were able to succeed - after two fails on the basic tracks, we took the first 0-result and LUVA ie 1st result which would qualify us to rise to 2nd class. We need 2 more 0-results from basic tracks. In addition, we ranked first in the mini-class ie we won! Our time was rattling -10.02 seconds under the ideal time.

Kun juoksin aiemmin radalla, tuntui, että en pysy Lexien perässä, mutta hyppyradalle kokosin itseni ja päätin rataa läpikäydessäni, miten toimisin tässä ja tuossa kohdassa. Kun kävelimme Lexien kanssa lähtöviivalle, jännitys tuntui kurkussani. Eniten minua pelotti se, pysyisikö Lexie paikallaan. Pylly neidillä irtosi ja jouduimme lähtemään liikkeelle pienellä varastuksella. Ohjasin Lexien putkeen ja lähdin pinkomaan eteenpäin. Lexie suoritti hienosti renkaan ja hypyn. Seuraavaksi oli kaarre kepeille. Varmistin menomme menemällä helpommalle puolelle eli oikealle, koska siitä olisi helppo ohjata koira putkeen. Kun Lexie meni putkeen, lähdin juoksemaan jo seuraavalle. Vedin Lexien perässäni toiseenkin putkeen. Putken jälkeen oli vuorossa vaikein este - PUSSI. Lexie oli aikaisemmin tehnyt sen, että se oli kieltäytynyt suulla muutaman kerran. Vedin Lexien kuitenkin vauhdilla lävitse pussista ja ihmeeni oli suuri - Lexie teki sen! Siitä innostuin ja huusin: "Mahtavaa!" Seuraavaksi kaarsimme hypyille ja hyppyjen jälkeen tei turhankin varmistelevan valssin ennen putkea. Putkesta Lexie kävi suorittamassa oikeassa tahdissa muurin ja hypyt. Hypyltä kaarsimme taas viimeiselle putkelle ja loppusuoralle. Kun Lexie meni putkeen, lähdin kiitämään kohti loppusuoraa. Tuntemus oli, että nyt on tulossa upea tulos. Huusin Lexielle: "Nyt mennään!" Siinä kiidimme sitten yhtä matkaa kohti maaliviivaa ja tuloksena oli 0 - virheetön rata! Huusin onnesta! Otin loppusuoralla irti itsestäni kaikki mehut ja lysähdin maahan maaliviivan ylitettyäni. Jalat lopettivat kantamisen. Tunne oli upea! Usko meidän kahden yhteispeliin palautui. Koppasin Lexien lopulta syliin ja kävelimme kohti häkkiämme. Matkalla ihmiset onnittelivat upeasta radasta. Kun seisoimme palkintosijalla yksi, toiseksi tai kolmanneksi tullut kilpailija sanoi vielä hienot sanatkin, jotka jäivät mieleeni: "Helppoa se on, kun se osaa." En tosin allekirjoita sitä ihan juuri nyt, mutta oikealla asenteella, oikeana päivänä, kaikki on mahdollista.


When I ran on previous tracks, I felt that I did not stay ahead of Lexie, but at the jump track I compiled myself and I decided when I went through the track with others, what steps are appropriate here and there. When we walked with Lexie to the starting line, I felt the tension in my throat. I only thought that Lexie would steal the start. Bum occurred and she stole the start, so we had to move and start the track. I helped Lexie to pipe and went forward to wait her. Lexie carried out well the tire and the jump. Next we had to do a curve to the sticks. I made sure that I would be on the easy side ie on the right side, because from there it would be easy to guide your dog into the next pipe. When Lexie went into the pipe, I ran for the next one. I pulled Lexie to the other pipe. The pipe was followed by the most difficult obstacle for us - THE BAG. Lexie had refused  to go in it in the earlier tracks. I pulled Lexie in to it and however, she went rapidly through the bag - Lexie did it! I was inspired, and I yelled to her: "Awesome!" Next we curved the two jumps and after those I did an unnecessarily waltz before the pipe. Lexie performed it correctly and made to the wall and jumps. After the jumps we had to curve to the last pipe and to the finnish line. When Lexie went into the pipe, I started to run towards the finish line. I acknowledged that we are going to have an amazing result. I shouted to Lexie: "Now let's go!" So we ran together towards the finish line and the result was 0 - flawless track! I cried out of happiness! On the last obstacles I took out of myself all the juices and collapsed to the ground after finish line. My legs literally stopped working. The feeling was amazing! Faith in to our team resumed. After a while I took Lexie finally into my arms and walked towards our cage and seats. On the way, people congratulated us of our magnificent race. As we stood in the pole one of the other competitors said something that remained in my mind: "When you have the skills, it is easy." I do not sign it right now, but when you have the right attitude and the right day, everything is possible.