HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

13. helmikuuta 2014

Kokemuksia, joista ei tietoa jaeta / What No One Tells You About Swimming Dog

Niin se aika juoksee ja elämä etenee mukavaa tahtia. Pentulassa kaikki hyvin ja on ollutkin tämän vuoden puolella. Pennut ovat kotiutuneet meidän arkeemme loistavasti ja kohta pääsemme keskittymään elämään vain omiemme kanssa. Velho muuttaa uuteen kotiinsa seuraavana viikonloppuna. Uusi koti on Raumalla. Toivottavasti paikallinen shelttiväestö ottaa ihanan poikamme vastaan avoimin sylin.

So the time flies, and life moves on at a nice pace. At our home all are very well and that has been the case on this year. Puppies have taken our home to their own and soon we will be able to focus on the life of our own two girls and adults. Velho moves to his new home on next weekend. A new home is at Rauma. I hope the local sheltie population takes our lovely little man among them with open arms.

Viivi ja Lexie

Isompien koirien kanssa harrastaminen on jäänyt hieman vähälle. Se on niin sanotusti ollut odotettavissakin, mutta olen yrittänyt neitejämme lohduttaa, että tämän vaiheen jälkeen saatte huomiota enemmän. Lexie on oireillut asiasta jo omalla tavallaan eli on pyrkinyt syliin aina, kun se vain on ollut mahdollista. Viivi taas murisee pennuille koko ajan ja komentaa. Ärsyttävintä Viivistä on se, että pennut ovat oppineet hyppimään sohvalle ja nojatuoleihin. Viivillä ei siis enää ole turvasatamaa, missä olla niitä karussa.

I haven't done a lot with our older dogs lately. It was to be expected, but I have tried to comfort them that after this all you will get more attention. Lexie shows this in her own way - she comes in to my arms each time when it is possible. Viivi just growls at puppies all the time and commands them. Viivi is annoyed, because puppies have learned to jump on the sofa and armchairs. Now Viivi has no longer a safe haven where she can go and puppies can't.

Olemme viime viikkojen aikana palanneet aikuisten koiriemme kanssa takaisin agilityharjoittelun pariin. Viivi oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne menimme. Neiti ohjautui upeasti esteille, mutta itse ohjaaja oli ajoittain hämillään, miten hienosti neiti eteni. Toisaalta ohjaaja ennen kisataukoa oli innoissaan, että sai olla koiransa edelläkin, mutta nyt kunto oli kärsinyt sen verran, että en jaksanut juosta koirani perässä ja ainoa, mitä aina näin, oli Viivin takapää katoamassa horisonttiin. Kuntokuuri on pakko aloittaa, jos aion kisata yhtään. Lexien kanssa taas harjoittelu ontuu pahasti. Neiti ei tykkään hallista ollenkaan, jonka takia kärsimmekin. Kahdella viime kerralla harjoittelu on mennyt räkyttämiseksi. Lisäksi samat ongelmat kontaktiesteiden kanssa jatkuvat. A-estettä emme mene ollenkaan, puomi jotenkin ja keinu ei nappaa yhtään. Tämä tarkoittaakin sitä, että harjoittelemme vain tiettyjä esteitä ja irtautumista nyt. Seuraavat kirjat ovat minulla kotosalla nyt luettavana, josta kaivan toivottavasti vaadittavat opit treenaamiseen.


We have returned back to agility training with our older dogs. Viivi was really excited when she found out where we went. Our girl channeled to obstacles beutifully, but I was at times very confused about just how great Viivi proceeded. On the other hand before the break I was thrilled that I got to be ahead of her on the track, but now the conditions have changed and I am too slow and I run after my dog. Sometimes all that I see is Viivi disappearing in the horizon. I have to start my fitness again, if I'm going to race at all. With Lexie the training is limping badly. She doesn't like the hall at all, which is why we suffer a lot. Past two times our training has gone to barking. In addition, the same old problems persist at the contact obstacles. A barrier we do not go at all, barrier is ok, and on the swing we don't step on at all. This actually means that we have to practice a certain obstacles and not the track. I bought a few books to read and hopefully I will learn a few tricks to handle this situation. 


Koska neidit tarvitsevat nyt hiljaisen kauden jälkeen hieman palautumisapua, käytimme kotonamme hierojaa avaamassa neitiemme paikat. Hierojana toimi Teemu Yrttiaho, joka todellakin teki hyvää jälkeä neideillemme. Kiitos Seija ja muut suosituksesta! Oli mukava saada paikalle hieroja, joka tunsi sheltin hyvin. Ensi kerta olisi sitten kesän kynnyksellä.

Because we have returned back to training, our girls need a bit of help from a massager. Masseuse work is done by Teemu Yrttiaho, who really did a fine job with our girls. Thanks to Seija and others who recommended him! It was nice to get a massage therapist, who know sheltie well. Next time will be before the summer.

Hieronnan jälkeen veimme neitimme vielä pieneen vesikuntoutukseen eli uimaan koirauimalaan. Kumpikaan neideistämme ei oikein välittänyt hommasta: Viivi yritti kokeilla sukeltamista enemmin kuin uimista ja Lexie ei tykännyt märästä, mutta polskutteli kyllä ihan mukavasti. Ehkäpä uusi kerta kertoo sitten enemmän näistä taidoista.

After the massage they got, we took our girls to a swim in the dog spa. Neither of our girls cared of the action: Viivi tried scuba diving rather than swimming and Lexie did not like the wet thing, but yes, she swam quite nicely. Maybe the next time she develops more these skills.

Pentuset - Our puppies

Tosiaan kaikille sivuilla vieraileville täytyy sanoa, että Arwen  ei ole enää kaupan. Anteeksi, että blogiteksti on ollut täällä kauan ja pentuilmoitus samoin pentue-sivuilla. Nyt on kuitenkin niin, että neideistä on tullut omiamme kokonaan. Arwen kaivautui niin tiukasti Petrin sydämeen, että sieltä en ole sitä sitten hennonut kaivella ulos. Petellä alkaa niin Arwenin kuin Galankin kanssa yhteinen elämä agilityn ja muun harrastamisen parissa. Tulee olemaan ihana seurata sitä yhteistyötä.

Indeed, for all the visitors who have visited on this website, I have to say that Arwen is no longer for sale. Sorry, that blog post has been here for a long time and same notice at the litter page. It is, however, so that they are all ours now. Arwen dug herself so in to Petri's heart, and from there I did not have the heart to pull her back. Pete begins to train agility and other things with Arwen and Gala. That will be wonderful to follow.


Olemme ravanneet kovasti pentukerhossa Oulun Animagissa. Hieman omat pentumme ovat enemmän ihmisläheisempiä kuin muiden rotujen kanssa painijoita. Onneksi niistäkin löytyy sellainen seikkailumieli, että jos leikkikaveri löytyy, mikä ettei. Rohkein porukasta on edelleen noissa kerhoissa Himppu - pieni teräsnaisemme. Tässä hieman kuvasatoa.


We are been on a puppy club at Oulu Animagi. Our puppies are more people-oriented than wrestlers with other dogs. Fortunately they start to play, when there is a chance to do so. The most daring of the gang is still our Himppu - our small Wonder Woman. Here's a few pictures of the pack.