HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

17. marraskuuta 2013

Alfa-pentue nyt kaksi viikkoa - Alpha litter now 2 weeks

Niin se aika kuluu ja hiljalleen elämä alkaa muuttua kokonaisemmaksi. Valitettavasti mielessä pyörivät edelleen kysymykset ja pohdinnat, teinkö oikein ja olihan se oikea päätös. Onneksi kaikki nämä päivät ovat vastanneet ainakin vielä, että: "Kyllä! Teit oikean päätöksen." On ollut ihana lukea kaikkien ihmisten kannustavia ja lohduttavia viestejä. Ne ovat auttaneet jokaisena päivänä. Toisaalta töiden teko viime viikolla irroitti minut noista masentavista ajatuksista. Kiitos siis kaikille niille kannustaville ihmisille, jotka ovat tukeneet minua tänä vaikeana aikana. Lisäksi kiitos ihanille opiskelijoilleni Tornissa ja Kemissä, kun olette saaneet minut ajattelemaan jotain ihan muuta.

The time continues to move ahead and our live begins to feel more normal than week ago. Unfortunately, the mind still wonders, did I made the right choice and was it the right decision. Fortunately, all of these days have shown me, that: "Yes! You made the right decision." It has been wonderful to read of all those encouraging and comforting messages. They have helped me every day. On the other hand I went to work last week and that pulled me off those nasty thoughts. So, thank you to all of those encouraging people who have supported me during this difficult time. It hasn't been easy. In addition, thanks to all my wonderful students at Tornio and Kemi, you have given me something completely different things to think about.

Hieman vastatuulta on tässä viime päivinä ollut muutenkin elämässä. Olemme odotelleet uutta autoamme saapuvaksi jo kuukauden päivät. Pahinta on ollut se, että möimme entisen automme jo aikaa sitten, joten olemme nyt sitten ajelleet kaverimme vuokra-autolla - ihanalla vanhuksella, joka masentaa joka kerta, kun sen kyydissä on. Toivottavasti seuraavan viikon aikana saamme uuden automme viimein kotiin. Farmariauto, koiraperheelle paras auto.

The last few days haven't been easy on different areas of my life either. We have been waiting for our new car to arrive for the past month. The worst part was the fact that we sold our former car a long time ago, so we have now been driving with Petri's friend's car - a lovely old car, which depresses me every time I ride it. I hope that we get our new car home soon. Estate car, The Car for family with dogs.


Alfa-pentueen elämää - Life of Alpha litter

Alfa-pentue - (vas.) Kaulus, Mustis, Viiru ja Valle
Alpha litter - (from left) Kaulus, Mustis, Viiru ja Valle
Alfa-pentueessammehan kasvavat hyvää vauhtia Kaulus (kaunis syvämusta trikkinarttu), Viiru Pesonen (pienikokoinen kaunis syvämusta trikkinarttu), Mustis (kaunis monivivahteikas merlenarttu) ja Valle (komea monivivahteikas merlepoika). Nämä ovat tosin vielä työnimiä, koska oikeat nimet tulevat sitten aivan muualta. Näillä kuitenkin mennään nyt.

In Alpha litter there are growing four very nice puppies: Kaulus (a beautiful deep black tricolor bitch), Viiru Pesonen (a small, but beautiful deep black tricolor bitch), Mustis (a beautiful multicolored merle bitch) and Valle (a handsome multicolored merle boy). These are still at working titles, because the correct names will come to them later. These, however, are now in use.

Pennut tosiaan muuttivat elämänsä ensimmäisen viikon lopuilla keinoemon luokse Äänekoskelle. Siellä nämä pallerot ovat saaneet hyvää hoitoa ja huoltoa. Painot ovat kasvaneet, kuten näette painotaulukosta pentue-sivulla. Silmät ovat auenneet ja pennut ovat hyvin innokkaita tutustumaan maailmaan neljällä jalalla. Keinoemo Nasu on toiminut hyvin aktiivisesti pentujen kanssa, pukkinut niitä kävelemään ja rohkaissut moneen asiaan. Toisaalta, kun ajattelee pentueen isää ja emää, olisi ihme, jos ne eivät olisi tehneet asioita etukäteen.

These puppies moved to Äänekoski on their first week. There they went to a substitute mother Nasu. There, these toddlers have received good care and maintenance. Weights have grown, as you can see it from the table on the litter page. The eyes are wide open and the puppies are very eager to explore the world on four legs. Substitute mother Nasu has been very active with the puppies, she has pushed and encouraged them to walk and do many things. On the other hand, when you think about litter's father and the mother, it would be surprising if they had not done things in advance.

MUSTIS
VALLE
Viiru Pesonen on ollut enimmäkseen mielessäni - heikon terveyden takia. Nasu kuitenkin teki oudon asian alkuviikosta. Luulimme alkuviikosta, että Viiru on hiljalleen vaipumassa ikuiseen uneen. Viirun lämmöt olivat laskeneet, hengitys heikentynyt ja elinvoima oli kadonnut. Tuija (keinoemon omistaja) antoi sitten Viirun Nasulle, että se antaa viimeiset hyvästit pennulle. Nasu oli temmannut pennun Tuijalta, hieronut ja retuuttanut pientä hetken, jonka jälkeen pentu oli takaisin elävien kirjoissa. Värit palasivat takaisin, lämmöt samoin. Olimme ihmeissämme, mitä Nasu teki, mutta Viiru elää tänäänkin ja syö avustetusti, mutta myös itsekin imien. Koiraemot tietävät jotain, mitä me ihmiset emme.

Viiru Pesonen has been mostly in my mind - the one with poor health. Nasu, however, did a strange thing with her in the beginning of the last week. We thought that Viiru slowly fades into eternal sleep. Viiru's temperatures were decreased, breathing decreased and vitality was lost. Tuija (the owner of the substitute mother) then gave Viiru to Nasu, that she could give the last goodbye to our little one. Nasu had then snatched the puppy from Tuija, massaged it and given hard care for a while, after which the puppy was back among the living. The colors returned, temperature as well. We were amazed at what Nasu did, but Viiru lives today, she still eats aidedly, but also sucks a little herself. Dog mothers know something that we people do not.

Pentujen ulostehan oli aluksi vihreää ripulimaista tuotosta. Nyt väri on palautunut normaaliksi ja muuttunut sellaiseksi, millainen sen pitääkin olla. Samoin pissailu on normaalia, joten elimistö toimii näillä pienillä nyt hyvin. Ruokahalukin on näillä pienillä hyvä, koska painot ovat kasvaneet aivan huimaa vauhtia. Olemme sopineet Tuijan kanssa, että pennut tulisivat takaisin kotiin n. 5 - 6 viikkoisena. Riippuu tosin siitä, kuinka ne pärjäävät omillaan. Odotellaan ja ihmetellään siis.

Puppies poo was at the beginning a green diarrhea. Now the color has returned to normal, and become to what it should be. Similarly, peeing is normal too, so intestines work now as well. Puppies appetite is very good, because the weights have increased with a quite phenomenal rate. We have agreed with Tuija that the puppies would come back home, when they are 5 to 6 weeks. Depends heavily on how they are doing on their own. So, let's just wait and see.
VIIRU PESONEN

KAULUS


Emomme Lexie - Our mother Lexie

Viivi ja Lexie iltapäiväauringossa
Lexien elämä äitinä ei todellakaan käynnistynyt siten kuin sen olisi pitänyt. Emonvaistot olivat siellä jossain, mutta pentuja kohtaan sellaiset eivät heränneet missään vaiheessa. Yritimme montaa asiaa, kuten voitelimme pentuja voilla, rasvalla, lihaliemellä ja korvikkeella, mutta valitettavasti nuolentaa ja aitoa välittämistä pennuista emme saaneet käyntiin. Onneksi Nasu on korvannut Lexien moninkertaisesti keinoemolassa. Siitä olen edelleen todella kiitollinen. Meidän käsissämme pennut olisivat kuolleet.

Lexie life as a mother did not really started, as it should have. Maternal instincts were in there somewhere, but the puppies did not wake up to those feelings at any stage. We tried many things, such as putting butter, grease, gravy and a substitute milk on puppies to lick, but unfortunately, she did not lick and taken care of the puppies even then. Fortunately, Nasu has replaced Lexie many times over as a substitute mom. For that I am still very grateful. In our hands the puppies would have died.

Lexie söi antibioottikuurinsa loppuun viime viikolla ja samoin hormoonihoitokin loppui viime viikolla. Ruoka maistuu kohtalaisen hyvin. Lisäksi lenkillä riittää virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Pienemme on siis hyvin aktiivinen tyttö, ja arvet alkavat hiljalleen parantua. Rakastan tätä pientä koiraa niin paljon, että olen ilolla katsonut hänen nykyistä vointiaan, iloa ja elämänhalua. Pentulaatikossa maannut koirani oli vain kuori, joka hädin tuskin pysyi kasassa. Jälkitarkastusta emme vielä Lexielle ole tehneet, mutta sen aika koittaa pian.

Lexie's antibiotics ended last week and the hormone care as well. She eats her food quite well. Furthermore on jogs she has power more than enough. Therefore, our little one is a very active girl, and the scars are beginning to heal. I love this little dog so much, that I am happy to see that she is getting back her joy and zest for life. At the litter box slept dog ​​was just a shell of Lexie, which barely held herself together. Post inspection will be done to her soon.