HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

2. lokakuuta 2013

Agilityleirillä Piteåssa 7. - 8.9.2013 - At agilitytraining in Piteå

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Piteåssa taas agilityleiri Lindan toimesta. Linda on Lexien kasvattaja, joka järjestää joka vuosi tällaisen tapahtuman. Paikalle saavat tulla yleensä kaikki Lindan kasvatit. Nyt saimme ujutettua mukaan Viivinkin, kun saimme houkuteltua Petrin kokeilemaan agilityä myös. Oli siis tulossa jännä viikonloppu.

Again we were at Piteå on the first weekend of September to attend on the agility camp by Linda. Linda is Lexie's breeder, who organizes each year such an event for her offspring. Everyone who owns Linda's puppies can come. Now we slipped in Viivi too, when I tricked Petri to try out agility. So this weekend was going to be an exciting one.


Ajoimme paikalle perjantai-iltana, koska Linda oli varannut alueelta meille mökin yöpymistä varten. Agilityharjoittelua järjestettiin jo perjantainakin, mutta se oli pennuille. Meidän kurssit alkaisivat lauantaiaamuna aikaisin, joten ajon jälkeen vetäydyimme suoraan nukkumaan. Kävimme tosin ensin tervehtimässä Lindan ja kumppanit.

We drove there on Friday evening. Linda had booked us a cottage for the weekend, so it was easy to come there. Agility training started on Friday, but on friday it was for the puppies. At first though we went to greet Linda and all the others. Our courses would begin on Saturday morning, so we withdrew ourself to bed right after that.



Lauantai - Saturday

Lauantaina aloitimme aamusta klo 9 harjoittelun. Kävimme Petrin kanssa pystyttämässä teltan kenttien viereen aamiaisen jälkeen. Sitten raahasimme paikalle kaikki tavaramme. Onneksi otimme muovimaton mukaan, että sen päällä pystyi olemaan, vaikka maa oli hieman märkä. Viivi ja Lexie olivat ihan innoissaan, kun paikalla oli paljon toisia shelttejä ja kentällä näytti olevan hyvin ihania asioita eli agilityesteitä.

On Saturday we started training at 9 am. We ate our breakfast and then we put up our tent next to the fields where we would train. Then we dragged there all our stuff. Fortunately, we took a plastic mat with us, so we were able to lie on top of it, even though the ground was a little wet. Viivi and Lexie were pretty excited, when they noticed that there were a lot of other shelties, and the field there seemed to be a many wonderful things, namely agility obstacles.

Ensimmäiseksi menimme Mia Wikströmin koulutettavaksi. Hän oli tehnyt meille varsin kimurantin ja tekniikkaa vaativan harjoitusradan. Meillä Lexien kanssa kesti hetki huomata taas, mitä piti tehdä, mutta sitten se menikin helpohkosti lävitse. Mia oli jakanut radan kahtia - ensin mentiin 10 estettä ja sen jälkeen toiset kymmenen. Kuten viime vuonnakin, radalla ei ollut kontakteja harjoiteltavana, vaan ainoastaa hypyt ja putket. Tarkoituksena oli harjoitella kääntymisiä ja kaartoja.

First, we went to train under Mia Wikström. She had made us a rather difficult and demanding training course. It needed lots of different techniques. It took a while for me and Lexie to see, what we had to do, but then we went through it quite easily. Mia had divided the track in two - the first we went through the first 10 and then the last 10. Like last year, the track did not have contacts, but only jumps and pipes. The purpose was to practice turns and maneuvers.


Eniten minua jännittikin tässä Petrin ja Viivin meno ja yhteistyö. Onneksi ei tarvinnut pelätä, koska kaksikko tuli loistavasti toimeen. Aluksi Petrin piti tosin hieman mietiskellä, miten ohjaisi Viiviä, mutta sitten se yhteinen sävel löytyi.

I was so excited to see, how Petri and Viivi would flow and co-operate on the track. Fortunately, there was no need to worry, because the duo did everything very nicely together. At first it took a while for Petri to see, how to drive Viivi, but soon they found the a same tune.


Ruokailun jälkeen vaihdoimme puolta ja menimme treenattavaksi Tommy Fredrikssonille. Hän oli tehnyt meille taas nopean ja irtautumista harjoittavan radan. Muutaman yrityskerran jälkeen onnistuimme Lexien kanssa hienosti radalla. Samoin Viivi Petrin kanssa osasi mennä kuin vanhat tekijät radan alusta loppuun. Myös Tommy oli jakanut radan aluksi kahtia: aluksi harjoiteltiin ensimmäiset kymmenen estettä ja sen jälkeen toinen puolisko. Lopuksi teimme sitten koko radan.

After the meal, we changed the side and went to train under Tommy Fredriksson. He had done us a fast track, which needed lots of far away guidance. After a few attempts, we were able to do the track very nicely. Similarly Viivi and Petri were able to do the track from start to finish like old pair. Also, Tommy had divided the track into two parts, first we practiced the first ten obstacle and then the other half. At the end of the day, we did the whole track.



Päivä oli siten todella antoisa. Opimme paljon kiertoja, kaartoja ja tekniikoita koirien ohjaamiseen. Olisi pitänyt ottaa ne ratakartat ylös, mutta eiköhän näistä videoista ja kuvista näe, mitä radalla oli.

The day was really rewarding. We learned a lot of twists, turns, and techniques for controlling the dogs on the track. It would have taken up the track maps, but I think that you can see that from these videos and pictures, what the track was like.

Lauantai-ilta menikin sitten istuessa koko porukalla syömässä. Jokainen oli tuonut itselleen grillattavat ja juotavat. Pitkän pöydän ääreen istuimme ja porisimme kaikesta taivaan ja maan välillä. Illalla pääsi tutustumaan muutenkin paremmin itse porukkaan. Päivän aikana nimittäin huomasimme, että emme olleet ainoita suomalaisia porukassa, vaan Helsingistä oli tullut kiva Wileniuksen pariskunta treenaamaan viikonlopuksi myös. Ilta venyi pitkäksi ja se tulisi verottamaan hieman huomista vointia.

On Saturday evening the whole team seated for a meal. Each had brought something to grill and drink. On a long table we sat and talked about everything between heaven and earth. In the evening we got to know each other better. During the day, in fact, we found out that we were not the only Finnish couple, but there were a very nice couple, Wilenius, from Helsinki to do the training for the weekend as well. We sat there until midnight so it would be tax us on the morning.



Sunnuntai - Sunday

Sunnuntaina edellisen illan istuminen hieman väsytti aamulla, mutta aamiaisen jälkeen päivä lähti käyntiin kuitenkin ihan mukavasti. Nyt aloitimme Tommyllä ja päätimme päivän Mian kanssa. Tommy oli taas tehnyt radan, jossa nopeus oli valttia ja käännöksiin tuli kiinnittää huomiota. Lexien kanssa nautimme tästä radasta. Se oli meille juuri mukava. Neiti irtosi myös mukavasti ja vauhtia riitti aina käännöksissä tarpeeksi. Samoin Petri ja Viivi loistivat radalla hienosti aloittelijoiksi.

On Sunday, the night before taxed us a little on the morning, but after breakfast the day started out quite nicely, however. Now we started the day with Tommy and ended it with Mia. Tommy had once again made ​us a track where the speed was an asset and you had to pay attention to turns. Lexie and I were enjoying this track. It was just what the doctor ordered for us. Our little miss had the right pace and in the turns she was very quick. Similarly, Petri and Viivi shone on the track for beginners.





Ruokailun jälkeen vuorossa oli Mian rata, joka oli taas täynnä tekniikkaa. Minulla meinasi hermot palaa, kun en saanut itseäni kääntymään oikein kohdissa, mutta hymyillen selvisin siitä. Puhku loppui iltapäivään mennessä ihan täysin. Samoin Petrillä ja Viivillä oli hieman hakemista esteiden ja kääntöjen kanssa. Jos sinulla oli nopea koira, et välttämättä ehtinyt edelle, vaan sinun piti osata pysäyttää tai jarruttaa koiraa. Tulipahan harjoiteltua sitäkin. Yritin iltapäivän päätteksi vielä rataa Viivin kanssa, mutta ajot päälle ja neidin vauhti olivat ihan jotain muuta kuin mitä Lexien kanssa se oli ollut koko viikonlopun. Viivi - meidän pieni ferrari.

After the meal, it was time for Mia's track, which was again packed with techniques. I almost lost my nerves when I could not get myself to turn on right places, but in the end I handled it all with a big smile. I was puffed out after it completely. Similarly, Petri and Viivi had a bit of trouble with obstacles and turn-a-rounds. If you have a fast dog, you may not have time to be ahead, but you had to know, how to stop or slow down your dog. I tried it with Viivi too, but it was like something other than what it was with Lexie the whole weekend - the speed was something else. Viivi - our little Ferrari.

Mökin siivoamisen jälkeen jätimmekin paikalle hyvästit, kiitimme Lindaa kaikesta ja lähdimme kotimatkalle. Taas yksi hyvin onnistunut viikonloppu takana, josta jäi muistoksi tekniikoita muistikirjaan ja valokuvia kameraan videoidenkin kera. Lisäksi paikat tuli turraksi ja kipeiksi.

After cleaning up the cottage we said our goodbyes, thanked Linda for everything and headed back home. Yet another very successful weekend, which gave us lots of techniques in the notebook and photos and videos. In addition, muscles in the body became numb and sore.