HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

24. marraskuuta 2012

Syksyä, kynttilänvaloa ja koirankarvaviltti

Huomasin tässä eräs päivä, että: "HYI HENNA! Et ole päivittänyt blogia pitkään aikaan!" Tekevällä valitettavasti aika on tiukalla ja näin blogi on joutunut kärsimään. Anteeksi rakas, en tee sitä uudelleen.

I noticed the other day, that: "BAD HENNA! You have not updated the blog for a long time!" Unfortunately for people, who mostly do, time is tight, and this blog has suffered of it. I'm sorry dear, I won't do it again.

Syksy on siis ollut hyvin täynnä kaikkea mahdollista. Kun agikisoissa kävimme syyskuussa, jäimme sitten hieman tauolle kaikesta. Opettajan työ ei ole helppoa ja kotihommia on pitänyt tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Tästä tulisi kai kiittää VR:ää ja erästä pientä kovalevyä, joka päätti tehdä elämästäni aika hankalan. Onneksi niistäkin on päästy ylitse eli töitä on tehty, että on saatu hommat uudelleen kasaan. Hieman huono alku siis syksylle. Toisaalta myös eräs siviilielämän työ on vienyt aikaa aika paljon tältä muulta kirjoittamiselta. Onneksi sekin on kohta ohitse ja pääsee nauttimaan siitä hedelmästä.

Autumn has been, therefore, very full. After we went to agility competition in September, we took a little break from everything. A teacher's work is not easy and I have done homework more than in the past. Of this I should probably thank VR and my small hard drive, which decided to make my life pretty difficult. Fortunately, that is now the past and all the work has been done, things are getting back together. A little bad start for Autumn? On the other hand, I have been working a one little work at home, which has taken quite a lot of time out of this kind of typing. Fortunately, too, it is soon past and one gets to enjoy the fruit.

Lexie

Lexien kanssa kävimme tosiaan siellä jalostustarkissa ja nyt on kova miehenmetsästys päällä. Josko keväällä/kesällä/loppukesästä saisimme iloisia uutisia tähän taloon? Riippuu neidin juoksuhaluista ja tietysti urosvalinnasta. Hakusessa on soopeliuros, jolla olisi mahdollisimman erinomainen etuosa ja rakenne siellä. Lisäksi muutenkin terveys ja linjasto pitää olla top-luokkaa. Tarkoitushan olisi, että jätämme siitä pentueesta yhden mahdollisesti itsellemme, joten huippukoiraa me rakennamme. Katsotaan onnistuuko eli saako kennel Elentarion ensimmäisen pesueensa aikaa ensi vuonna?

With Lexie we went to that breeding exam in september and now we are hunting a nice male for her. Wondering if in the spring / summer / late summer we could get good news from this house? Depends on the runs and, of course, male choice. We are seeking for a sable male, which has the best front structure there can be. In addition, health and the breeding lanes have to be top-class. Ii is supposed to be, that we leave one puppy of that litter at home, so we are building a top dog. So let's wait and see, if kennel Elentarion will get its first litter next year?

Kävimme Lexien kanssa myös trimmauskurssilla lokakuussa. Opimme paljon uusia asioita, joita emme ole tulleet edes ajatelleeksi. Toisaalta, kiitos Lindan, tiesinkin muutaman erinomaisen hyvän taidon jo, joten  oli hyvä saada varmistus noillekin taidoille. Tuli sitten hankittua eräs erinomainen metallipiikkiharja ilman nuppeja, jolla olen päässyt todella hyviin tuloksiin. Se on suorastaan ihana väline nyt karvanlähdön aikaan.

I took Lexie to a grooming class in October. We learned a lot of new things that we did not even know. On the other hand, thanks to Linda, I knew a few excellent good grooming tips already, so it was good to have a backup for those skills. Then I acquired one of the greatest metal tip brushes and with it I have had really good results. It is a wonderful hair tool now when coat is changing.

  

Lokakuun lopulla kävimme syyslomareissulla Karigasniemessä ihan vain yhden koirakaverin kanssa. Viivi hoiteli nimittäin vieläkin silloin pentuaan Sisua, joten emme saaneet neitiä mukaamme reissulle. Oli vielä turhan aikaista erottaa emo pennustaan. Lexien ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin reissullaan, koska anoppilassa neiti pääsi tutustumaan talon uuteen asukkiin Nellaan. Nella olikin aluksi ihmeellinen intoilija, joka koko ajan yritti pentuleikkiä Lexien kanssa. Lexie esitti jonkin aikaa isoa neitiä, että minä en tuollaisten pikkutyttöjen kanssa leiki, mutta loppujen lopuksi, kun molemmat oppivat toistensa rajat eli Lexie on pienempi ja sirompi, leikki onnistui. Kävelimme reissun aikana noin 20 km, kun vaeltelimme läheisellä Kevolla ja Ailigastunturilla. Lexie pääsi nauttimaan siis tunturi-ilmastosta samoin kuin omistajansakin.






We went for an autumn holiday trip to Karigasniemi at the end of October with just one dog. Viivi was still taking care of puppy Sisu, so we went there with Lexie only. It was still too early to part the parent of its cub. Lexie didn't have to be alone there, because mother-in-law had gotten a dog. Nella was initially a wonderful doggie who always tried to play like a puppy with Lexie. Lexie tried to play a big girl for some time, thinking "I will not play with a such little girl", but in the end, when both learned to play together ie Lexie was smaller and lighter, the playing went nicely. We walked in during the trip of about 20 km. We wandered in the nearby Kevo National Park and at Ailigas fell. Lexie got to enjoy the mountains, the climate, therefore, as well as its owner.

Syksyllä aloitimme myös hieronnan Lexielle eli Eevaliisa Takalahti on käynyt hieromassa Lexietä kuukauden välein. Tämä on ollut hyvä, koska Lexie oli hieman lukossa. Toisaalta agilitykin on aina oma rasituksensa, joten senkin takia on hyvä, että neiti saa hoitoa. Hieronnasta onkin siten nautittu kovasti.

In the autumn we started to give massage to Lexie. The massage was given by Eevaliisa Takalahti. Lexie needs a massage, because Lexie has been very tight from behind. On the other hand agility is always on of those burdens, after which it is good that the girl is being treated. Lexie enjoys the massage very much.

Viivi

Karigasniemen reissun jälkeen Maarit eli Viivin kasvattaja soitteli, että Viivi olisi valmis tulemaan kotiin. Oli kuulemma alkanut jo pentusen hoitaminen riittämään. Kävimme hakemassa Viivin kotiin. Kun Viivi pääsi etuovesta sisälle, Lexie ja Viivi aloittivat heti haistelun. Viivi kävi tietysti paikat lävitse, koska meillä oli tullut uusia kalusteita kotiin ja järjestys siten muuttunut. Kierroksen jälkeen neiti tarkasti takapihan alueen ja tutustui sielläkin uusiin asioihin eli kiviin ja marjapensaisiin. Tämän jälkeen Viivi hyppäsi lempinojatuolilleen ja nukkui vuorokauden läpeensä käyden välillä syömässä. Äitinä oleminen oli siis ollut aika raskasta.


After the trip to Karigasniemi Maarit the breeder of Viivi phoned to me that Viivi would be ready to come home. She was reportedly already begun to dislike taking care of Sisu. We went and took Viivi home. When Viivi got inside the front door, Lexie and Viivi immediately started sniffing. Viivi went through our apartment, of course, because we had new furniture at home and thus the order of things had changed. After the tour, our little mommy wanted to check the backyard area and got to know new things there, too, the rocks and berry bushes. After this, Viivi jumped on her favorite armchair and slept a day. She rise only to eat her food. Being a mother, had, therefore, been quite a hard work.

Minä olin nyt onnellinen, että molemmat rakkaani olivat turvallisesti saman katon alla. Seuraavan päivän lenkillähän ilo Viivillä irtosikin eli neiti revitteli menemään kuin vanha tekijä. Toisaalta eleet olivat sellaisia, että kuin Viivi ei olisi koskaan ollut poiskaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun Lexien kanssa sai juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Oli ihana seurata tuota menoa.

I was so happy now that both of my lovely dogs were safely under the same roof. The next day we went for a jog and there you saw the pleasure on Viivi's face when she ran around like a pro. On the other hand gestures were such that Viivi had never been away at all. There were speed ​​and dangerous rite of passages, as she ran with Lexie around the forrest and barked at their heart's content. It was wonderful to follow them both.

Kotiutumisen kunniaksi aloitimme hieronnan Viivillekin. Viivi oli nimittäin niin jumissa synnytyksen ja hoitoajan jälkeen, että en ole koskaan nähnyt koiraa noin jumissa. Neiti oli tosin tasaisesti jumissa kaikkialta eli ontumista tai varomista ei ollut. Hieronnassa aukesikin osa pahimmista jumeista ja hierontahoitoa jatketaan vielä tämä vuosi loppuun ainakin, ehkä pidemmällekin.

In honor of discharge from breeder's home, we started to give a massage to Viivi too. Viivi was in fact so stuck because of birth and baby care. However, she was stuck evenly all over, so there were not a single limp or anything of that sort. The worst parts were taken care of and massage therapy should be continued for at least the end of this year, maybe even further.

Koska Viivi jouduttiin keisarileikkaamaan synnytyksessä, käymme ihan varalta tässä ennen joulua eläinlääkärissä katsomassa, että kaikki neidissä on kohdallaan eli mitään ei ole jäänyt huomaamatta. Haluan, että neiti on täydellisesti kunnossa ennen agikilpailuja.

Since Viivi had to be cut in childbirth, in this case we are going to take her before Christmas to the vet to see that everything is in place and we have not unnoticed anything. I want our lady to bee in perfect fit before agility competitions.

Muuta koiranelämää

Muuten arkemme on ollut aika rutinoitua. Tietysti olemme aina silloin tällöin saaneet myös hyvää lenkkiseuraa naapurin Sarista ja hänen koiristaan. Lenkeillä on saaneet molemmat tytöt telmiä kavereiden kanssa, joten sekin on ollut neideille nautintoa.

Otherwise, the daily lives has been very quiet. Of course, every now and then, we have also received a good jog partner of Sari and her dogs. On walks both girls have been running around with their new friends, so it has been a pleasure for my girls.

Olen myös tekemässä Viiville ja Lexielle hieman talvea vasten varusteita, joilla selviämme talvesta lämpimänä. Löysin viimein kotoa nuo matskut ja kaavat koiran lämpömantteliin. Teen sitten sellaiset. Tietystihän voisi mennä kauppaan ja ostaa loimet, mutta ei ihan viitsisi tuohon kangasmäärään katsoen hankkia tuplasti tai triplasti metrihinnaltaan kalliimpia loimia. Joululahjoiksi tosin otetaan vastaan, jos joku haluaa sellaiset hankkia. Teon alla ovat nimittäin Back on Track -tyyppiset loimet. Tarkoitus niillä olisi pitää koira lämpimänä ja kuivana harjoitusten väliajoilla.

I'm also doing some the winter gear for Viivi and Lexie against the coldness of winter. I found those things at last (material and formula) for heating coat for dog. I shall now make those. Of course, I could go and buy those form the shop, but I am not sure if I want to pay those amounts. If someone wants to give those as a christmas presents, then it's ok. They are like Back on Track -type of coats for dogs. They had intended to keep the dog warm and dry before and after workouts.