HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

2. helmikuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi 2012 tuli. Tämä vuosi onkin sitten kaikkea mukavaa täynnä: astutusta, näyttelyitä ja tietysti henkilökohtaisia juhlia. Alkuvuosi on ollut perinteisesti taas aika kylmä ja luntakin on sadellut, joten lumessa olemme päässet myörimään.

So it's year 2012. This year is full of nice things: mating, exhibitions, and of course, personal celebrations. Beginning of the year has been very cold and we got some snow where to play.

Näyttelyt 2012

Tänä vuonna olisi tarkoitus näyttelyttää vielä molempia koiria. Viivi tosin taidetaan laittaa tauolle kokonaan tämän vuoden jälkeen. Meidän pääkeskittymisalue on agility. Siinä haluamme kehittyä todella hyviksi. Lexietä käytämme molemmissa eli näyttelyissä sekä tietysti agitreenaamassa. Tosin viime vuoden loppu ei näyttänyt hyvälle siinä harrastuksessa, koska kiinnostus taitaa olla jotain muuta.

This year we are going to show our both dogs at shows. Viivi though will retire from these things after this year. We concentrate on agility. There we want to become really good. Lexie concentrates on both: shows and agility. However, the end of last year did not went as good as we hoped, because her interest on track seemed to be somewhere else.

Viivin kuulumiset


Viivi aloitti juoksunsa joulukuussa ja neiti astutettiin vuodenvaihteessa Päivi Lillebergin Onnilla (Mystica Linen Mystery Man). Astutus onnistui hyvin, mutta kävimme nyt helmikuun 2. päivä ultrassa ja kohtu näytti tyhjälle. Harmillista, koska tuloksena olisi ollut varsin hyvä ja nopeita agikoiria!

Viivi became in heat on December and our girl mated with Päivi Lilleberg's Onni (Mystica Line Mystery Man) . The mating was successful, but we were at ultrasound now on February 2th and it showed an empty uterus. What a shame, because we could have had a agility litter!
Hieman tämä ko. raskaus jäi mietityttämään, koska päästessään takaisin kotiin Viivi oli niin ahmatti ja kauhean hellyydenkipeä. Neiti lihoikin puoli kiloa. Lisäksi oireina oli kirkas vuoto myöhemmin, joten ajattelimme asian olevan varma nakki. Valitettavasti ultra ei valehtele ja nyt ei käynyt flaksi. Elämä kuitenkin jatkuu.

This thing raised a little question in my head, because when Viivi came back home she was eating heavily and lots and was a very keen to cuddle. Our girl gained even weight about half a kilo. In addition there were some clear bleeding after a while, so we thought it to be sure of thing that she had something in her belly. Unfortunately, ultrasound does not lie, and now we didn't have luck enough. However, life goes on.

Olimme astutuksen takia agi- ja näyttelykiellossa, mutta nyt pääsemme palaamaan normielämään. Viikonloppuna olisi taas epikset, joten ajattelin, että lähtisin Viivin kanssa sitä kokeilemaan. Se olisi varmasti mukavaa tauon jälkeen. Neidiltä saattaisi riittää mielenkiintoa asiaan. Harmi, että on tuota pakkasta, koska muuten harjoittelisimme pihalla muutaman esteen kanssa hyppyjä, kiertoja ja keppejä.

Because of the probably pragnancy, Viivi was on pause from agility and shows, but now we return to the normal to life. Next weekend there is going to be unofficial agility race, so I thought that I would go there with Viivi and give it ​​a try. It would certainly be a nice thing after this brake. Our girl could be interested on that thing. It's a shame that it is so cold outside now, otherwise we would be there doing some practices with few jumps, twists, and sticks.

Lexien kuulumiset

Lexie jatkoi agilityä juoksujen jälkeen. Koska harjoittelu siirtyi taas talveksi halliin, olimme aluksi hieman hukassa. Lexie pelkäsi hallin pimeitä nurkkia + haukkujen kaikumista siellä. Muutama kerta meni ihan pipariksi sen takia alussa.

Lexie continued her agility practices after the heat. Since the training was transferred to the hall again for the winter, we were initially a little lost out there. Lexie feared the dark corners of the hall + all the barking there. A few times went pretty badly, because of those things.

Kolme viime kertaa olemme kuitenkin loistaneet. Koska muutama kerta oli mennyt pipariksi, menin harjoituksiin hieman häntä jalkojen välissä. Ratana oli sellainen hyppyjä ja putkia sisältävä rata. Aluksi ajattelin, että ei tule mitään, mutta yritetään. Agikirjoista viisastuneena jaoin radan neljään osaan, että tekisimme sen aina pätkittäin. Kun lähdimme suorittamaan esteitä, Lexie hyppäsikin ensimmäisen esteen ylitse, sitten toisen ja ohjautui kuin automaatti putkeen vasemmalle. Olin ihan ihmeissäni - ohjaaja sanoikin, että olin kuin halolla lyöty ensimmäisen hypyn jälkeen, että mitä tapahtui. Se kerta onnistuikin sitten mainiosti ja samoin toinenkin. Pakkanen vai sotki viime kerran keskittymistä ja Lexie oli hieman muissa ajatuksissa sen kerran ajan. No, ei voi vaatia. Edelliset kaksi kertaa meni niin hienosti.

Three recent times, however, we have been excellent on the track. Since a few times were so bad, I went to the exercises with my tail between my legs. This time our track had jumps and tubes. At first I thought that we are not going to do well, but let's try. I divided the track into four parts so we could do it in patches. It would be easier that way. They said that I should do it like that, when I read those agility books. When we started to do those obstacles, Lexie jumped over the first hurdle, then another, and directed herself automatically in pipe to the left. I was amazed - the director said that I was like a brick hit me in the head, when Lexie went over the first jump. I couldn't believe it, what was happening. That time we did all perfectly, and then another practices as well. The cold weather messed the last time, Lexie had her thoughts on other things then. Well, we can't have everything. The two previous times went so well.

Kajaani KV 15.1.2012

Kävimme tammikuun puolessa välissä 15.1.2012 Kajaanissa kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Tuomarina siellä toimi Mette Tufte, Norjasta. Viivi jätettiin kotiin, mutta Lexie lähti kokeilemaan. Otimme tämän vuoden tavoitteeksi saada se ykkösruusuke: kolme erinomainen-arvosanaa virallisista näyttelyistä.

We went in Kajaani international dog show on mid-january - 15th of January. The judge was Mette Tufte from Norway. We left Viivi at home, but we took Lexie there to try. We took this year's target to get that "Ykkösruusuke": We have to get three excellent grades from official dog shows.

Lexien kasvattaja Lindakin oli Kajaanissa Lexien veljen Mr. Cadillacin kanssa. Hän laittoikin painetta kehään, koska hän oli urosten junioriluokan paras ERI-arvosanalla ja sai vara-sertinkin. Lexiellä ei mennyt yhtä hyvin, mutta tuloksena oli ERI eli erinomainen ja olimme junioriluokan toinen. Arvostelun voi lukea Lexien näyttelytuloksista.

Lexie's breeder Linda was there with Lexie's brother Mr. Cadillac. He gave us some pressure in the ring, because he was the first of males junior class with excellent grade and got reserve-sertificate. Lexiellä did not do as well, but the result was ERI as excellent, and we were on second place in bitches junior class. Judges praise can be read from Lexie's show results .

Henkilökohtaiset uutiset

Henkilökohtaisella rintamalla tämä vuosi on mielenkiintoinen. Vietämme tänä vuonna ensimmäistä hääpäiväämme Petrin kanssa. Lisäksi olemme hakeneet kennel-nimeä Kennelliitolta ja edellisessä Koiramme-lehdessä olikin siitä ilmoitus. Vielä menee siis aikaa, että saamme oman kennelimme pystyy, mutta kaikki ajallaan. Kauhea hinku on jo perustaa sivusto, mutta vielä ei voi.

On a personal front, this year is interesting. We will have our the first anniversary with Petri. We have applied the kennel name from Finnish Kennel Club and last issuo of Koiramme our name application was declared. Yet it will take time before we can own kennel, but all happens on time. I have already a terrible urge to set up a website.