HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

3. lokakuuta 2011

Syksyisiä patikointeja

Tänä syksynä olemme aktivoituneet toden teolla liikkumiseen. Olemme samoilleet omassa ympäristössämme, käyneet Karhunkierroksella sekä tietysti shelttien kanssa Mourunkijärvellä täällä meidän Kempeleessämme. Syksy on ollut kaunis, vaikka aluksi näytti, että ruoste on pilannut koivut. Onneksi ei näin ollut oikeasti.

This fall, we have become more and more active in hiking. We wander in our own area a lot, gone to walk around the Karhunkierros, and of course with other sheltie owners, we went and hiked to Mourunkijärvi here in Kempele. Fall has been beautiful, though at first it seemed that the rust had ruined the birches. Happily it wasn't so.


Näyttelyt ja agility

Olemme juosseet tyttöjen kanssa agilityssä urakalla nyt syksystä, koska kesä meni hieman suhkuksi kaikkien tassuhommien, omistajan kiputilojen ja tietysti juoksujen takia. Toivottavasti talvipaikka irtoaa, koska olen yrittänyt poissaolojamme korvata talkoilemalla pirusti.

We have runned a lot with the girls in agility practice now on autumn, because our summer was full of different kind of problems - with paws, with owners pains and the runs, of course. Hopefully, we'll get practice place on winter courses. I've tried to cover the summer with lots of heavy duty free work for the dog club.


Viivi tuntuu agilitystä nauttivan sen verran, että hankimme neidille ihan oman kisakirjan. Nyt vain odottelemaan, että pääsisimme siihen joskus laittamaan merkintöjäkin. Pitää ensiksi saada vain se keinu toimimaan. Pelkotila alkaa olemaan voitettu, mutta nyt pitäisi järjestää neidille tehoreenit keinun suhteen.

Viivi seems to enjoy agility so much that the lady got now her very own race book. Now we just wait for the first entries. We must first get a swing to work. Fear of the swing movement will be soon defeated, but it should be organized training with the swing.

Näyttelyissä emme sitten loppuvuodesta lähde käymään, koska molemmat neidit tiputtivat karvansa tässä viime viikkojen aikana. JEE! Kotona olen iloinnut kovasti nurkkiin kasvaneista karvaläjistä. Mietin välillä, montako koiraa meillä olikaan. Onneksi Dyson-rankkuri sieppasi aina ylimääräiset villakoirat pois ajoittain, joten oli helpompi olla. Toinen hyvä apuväline oli ystävämme furminator, joka söi myös oman osansa karvoista.

We haven't gone to the exhibitions like we said, because both ladies dropped their coat off these past few weeks. JEE! At home I'm delighted about increasing amounts of fur in the corners. Just the other day I was wondering the number of dogs we have. Fortunately, the Dyson-dogcatcher kidnapped our additional poodles, so it was easier to be here. Another great tool was our good friend, furminator, who also ate his own share of hair.





Lenkkeilyä toisten shelttien kera

Kävimme tosiaan 11.9. shelttilenkkiläisten kanssa pienellä 12 km lenkuralla täällä meidän Kempeleessämme. Kohteena oli Marjakammin laavu ja siellä tarkoituksena oli paistaa hieman makkaraa nautiskellen mahtavasta syyskelistä. Onneksi näin olikin, sillä keli oli mitä mahtavin ko. päivänä. Itse homman järjesti naapurimme Sari Pietarila Usvapilven kennelistä.

We were on 11th of September with other sheltie owner on a small 12 km hike here in Kempele. Our target was camping place in Marjakammi and there we were going to grill some sausage at the same time enjoying of wonderful autumn weather conditions. Fortunately, it was so, because the weather was great that day. The hike was organized by our neighbor Sari Pietarila from kennel Usvapilvi.


Mukanamme oli noin 25 koiraan omistajineen. Lähdimme liikkeelle Metsärinteeltä ja matka taittui mukavasti seuraillen koirien temmellystä ja ajoittain varoen vastaantulevia ihmisiä, autoja ja moottoripyöriä. Taival oli siis haukkujen täyttämää. Nämä tällaiset lenkit ovat aina niin mukavia. Pitää taas enemmän alkaa käydä shelttilenkeillä sunnuntaisin Haukkiksella. Tyttömme nauttivat sellaisista kerroista, kun paikalla on enemmän koirakavereita.

That day there were about 25 dogs and their owners. We started from Metsärinne and the journey went by comfortable with the dogs as they play and run around. Occasionally we had to watch out for other dogs, people, cars and motorcycles. This kind of hikes are so wonderful things. We should start going to these hikes more often. Our girl really enjoy such walks, when there are more dog friends.





Lenkkeilyä Kuusamon maisemissa

Lähdimme yhteisen kaverimme Teemun kanssa perinteiselle ruskareissulle. Nyt kohteenamme ei ollutkaan Rokua, vaan Kuusamo ja pieni Karhunkierros. Pituutta reitille tulisi se 12 km. Kiersimme sen suuntaan Myllykoski ja Kallioportti. Emme halunneet väsyneinä nousta sitä kauheaa nousua Kallioportille. Kierros oli mahtava ja ilma mitä hienoin taas. Ruska oli Kuusamon alueella aivan uskomattoman kaunis.

We went with our good friend Teemu to our traditional fall colors trip. Now, the target wasn't Rokua, but Kuusamo and the Pieni Karhunkierros. The length of the route was 12 km. We went from Myllykoski to Rock Port and not the other way round. We did not want to get tired and then hike up to Rocky's Gate. The tour was great and the weather was amazing again. Autumn colors were in the Kuusamo area incredibly beautiful.


Otimme koirat mukaan reissulle. Eihän toisia voinut jättää kotiinkaan odottelemaan koko päiväksi. Vaikka neidit joutuivat olemaan remmissä koko matkan, ei se tuntunut haittaavan. Neidit jopa menivät melko rohkeasti kaikkien riippusiltojenkin ylitse + juoksentelu pitkospuillakin onnistui mainiosti.

We took the dogs with us on this trip. After all, others could not wait at home the whole day. While the ladies were forced to walk in leach all the way, it didn't seem to bother them at all. Ladies even went quite bravely over all the suspension bridges + running around duckboards went very well.




  


Muita tapahtumia

Elokuussa kävimme myös ahkerasti mökkeilemässä ystävämme Eeron perheen mökillä Posiolla. Mökkireissut ovat yleensä olleet poikien heiniä, mutta nyt me naiset ja koiratkin pääsimme mukaan. JEE! Olihan vain paikka mahtava. Kävin aluksi paikalla Petrin, Ollin ja Eeron kanssa ja toisella kerralla mukaan tuli Ollin vaimo Saara Rukan ja Kitan kanssa. Kun Saara tuli mukaan, kävimme kiertämässä reissun Riisitunturillakin. Sää vain ei ollut sillä reissulla kohdallaan, vaan ilman täytti ajoittain aina pienen pieni vesitihku. Kauniit maisemat sieltä päältä tosin oli. Pystyit näkemään Rukan ja Kitkajärven kokonaisuudessaan.

In August, we were also busy to camp at our friend Eero's family cottage in Posio. Cabin Trips are usually for boys only, but now we women and the dogs got to come with. JEE! After all, it was just a great place to be. I was there first with only the boys Petri, Olli and Eero, and on the second time we were accompanied Olli's wife, Saara, who came there with Ruka and Kita. When Saara came along, we hiked to Riisitunturi. Weather was not that good like the other hikes - it rained in showers. The scenery from the top though was beautiful. You could see Ruka and the Kitka lake.


Mökki sijaitsee ihan Kitkajärven rannalla, joten järvimaisemaa pääsi ihailemaan oikein olan takaa. Jotenkin mieli lepäsi, kun katseli tyyntä järveä illalla hämärässä. Kaiken kruunasi viimeisellä kerralla täysi kuu, joka heijastui järven pintaan kuunsillaksi. Saaran kanssa kävimme sitten saunasta suoraan kuutamouinnilla. Lähtihän se talviturkki viimein, eihän sitä ollut kuin 5 vuotta melkein kasvattanut.

The cottage is located just beside Kitka Lake, so we got to admire the view by the lake. Somehow, the mind rested, when you were looking at the calm lake in the evening twilight. Best thing was that the last time we were there there was a full moon, which was reflected in the lake surface to real moon bridge. Saara and I, we went directly from sauna to take a twilight swim. My "winter coat" left of there finally - it had grown almost fife years.