HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

15. toukokuuta 2011

UPEA VIIKONLOPPU - WHAT A GREAT WEEKEND!

Alkutunnelmia

Näyttelyviikonloppu oli nyt edessä 14.-15.5.2011. Näyttelyt järjestettäisiin Äänekoskella ja Viitasaaressa. Äänekoskella näyttelyt olisivat lauantaina ja Viitasaaressa sunnuntaina. Viivi jäi nyt tältä reissulta kotiin, koska tuomarit olivat miehiä, joten Lexie pääsi siis pienelle "lomalle" meidän kanssamme.

Viivin veimme vanhempieni luokse Kelloon lomailemaan. Sinne neiti jäikin mielellään: Kun olimme lähdössä Viivi jäi äitini helmoihin seisomaan, että: "Hei hei! Minä jään tänne." Viivi ei liikkunut sieltä minnekään.

Matkaan lähdimme jo perjantaina, koska halusimme lähteä läheltä liikkeelle. Kaverini Minttu Turunen asui ihan Äänekosken keskustan alueella, joten menimme hänen luokseen yöksi. Matka meni melko vaivattomasti pienillä pissa- ja kakkatauoilla. Lexie oksensi tosin kerran autoon, mutta siihen se sitten jäi. Autoilua tuli ilmeisesti tarpeeksi, että maha rauhoittui.

Lauantai 14.5.2011 Äänekoski

Aamuhommien jälkeen lähdimme kisapaikalle iloisin mielin. Tarkoituksena oli parantaa hiukkasen erkkarien tuloksista eli KP (kunniapalkinto) olisi hyvä saada ja ehkä sijoituskin. Pentuja oli aika vähän, joten ainakin sijoitus varmasti tippuisi. Paikalle päästyämme selvisi näyttelyluettelosta, että vastassamme olisi Agnes Maikki Kuivalan ohjastamana. Luokassa oli vain kaksi narttupentua, joten saisimme toisen sijan. Totesin useaan kertaan, että tulimme Agnekselle häviämään. Tuudittauduin tunnelmaan, että olisimme PEK2 ja ehkä KP tippuisi meille.

Kun sanoin tästä Aini Kaltakarille Susadanin kennelistä, hän naureskeli minulle, että: "Tuomari päättää." Minä sanoin, että: "Niin. Agneksen hyväksi." Agneksella on mennyt niin hyvin kaikki ja nätti se on, joten ei meillä Lexien kanssa ole mahdollisuuksia.

Aluksi pennuista kilpailutettiin urokset. Pentuluokan urokset voitti Sulo Päivi Lillebergin ohjastamana, joten se oli kivaa. Ouluun tuli siis se voitto tästä. Seuraavaksi menimme me kehään. Numeromme oli 285 ja olimme ensimmäinen. Agnes oli nro 286 ja tuli perässämme. Olin pitänyt huolen siitä, että Lexie ei tekisi mätsäreitä täällä eli pissaisi keskelle kehää eli olimme juoksennelleet nurmikoilla tekemässä tarpeita. Kävelyharjoituksetkin olivat menneet perinteisellä rutiinilla eli nätisti ja tasaisesti. Lexie osaa myös seisoa paikallaan mahtavasti, joten olin todella itsevarma.

Kehäkierros yhdessä meni kauniisti. Lexie eteni nätisti pomppimatta ja hästäämättä. Pöydällä tuomari sai kopeloida vapaasti tytön hampaat ja kaikki. Tuomari oli herttainen partasuu Reijo Tuovinen. Hänellä oli omalaatuinen tapansa tutkia koirat. Lexie kuitenkin selvisi siitä ja pussailikin tuomaria. Onneksi pennut saavat tuollaisia tehdä. Pöydän jälkeen menimme edestakaisin ja jäimme sitten seisomaan tuomarin eteen. Tämän jälkeen menimme kehän viereen odottamaan, kun Maikki esitteli Agneksen. Katselin Maikin toimia, että ottaisin sitten oppia siitä, miten kehässä pitäisi toimia. Maikin vuoron jälkeen menimme seisomaan jonoon taas ja kiersimme vielä kerran kehän ympäri. Kun jäimme seisomaan, tuomari katseli meitä hieman. Sitten tuomari lähti minua kohti ja tiesin, että: "Perse. Se kättelee meidät ensin, joten olemme toinen." Heräsin kuitenkin siihen, kun tuomari yhtäkkiä puhuikin voittajasta ja sitten kehäsihteeri huusi, että voittaja on numero 285 Kråkeslottets Miss Lexus. Olin ihan äimänä. Olimme ensimmäinen sekä saimme KP:n eli kunniapalkinnon.



Tämän jälkeen tuli suoraan pennuilla paras uros ja paras narttu -kehä. Näistä valittaisiin sitten ROP eli rotunsa paras ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Olimme kehässä Sulon kanssa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Tuomari totesi vain, että: "Turhaa ajantuhlausta kehän kiertäminen. Voittaja." Hän tuli minun luokseni ja kätteli minua. Me olimme ROP!

Kehän jälkeen olin aivan äimänä tästä kaikesta. Päivä meni paremmin kuin koskaan ennen mikään näyttely. Tätä paremmin ei olisi voinut mennä tämä päivä. Kehän jälkeen kuljeskelimme Lexien kanssa ympäriinsä ottamassa vastaan onnitteluita. Oli mahtavaa! Aivan upeaa! Illalla korkkasimme Euroviisujen tiimellyksessä kuoharipullon päivän menestyksen kunniaksi.


Sunnuntai 15.5.2011 Viitasaari

Viitasaareen saavuimme hieman myöhässä, koska tuli "torkutettua" aamulla hieman turhaan. Nopeasti pakkasimme kimpsumme ja lähdimme kohti Viitasaarta. Onneksi näyttelypaikka oli ihan Äänekoskentien varressa teollisuusalueella, joten paikkaa ei tarvinnut hakea. Olimme paikalla n. 20 min. ennen kehää. Kauhealla kiireellä pistimme häkkimme pystyyn ja puunasimme tytön kuntoon. Kiireellä teimme pissat nurmikolle kehän viereen ja sitten menimme odottelemaan vuoroamme.

Aluksi oli taas urosten kehä. Kehän voitti Sulo taas. Naureskelin, että ollaankohan me taas siellä Sulon kanssa. Narttupentujen kehässä oli täällä kolme osanottajaa eli Lexien ja Agneksen lisäksi paikalle tuli Pirtelön Suklaasilmä - soopelinarttu. Tuomarina toimi Alar Muursepp Virosta. Me olimme taas kärkityyppi, joten kiersimme kehää ensimmäisinä. Kehäkierros meni yhdessä nätisti taas. Pöydällä tuomari ei itse katsonut hampaita, vaan käski minun näyttää hampaat hänelle. Tuomarilla oli vinku, jota se vingutteli koko ajan Lexielle. Lexie reagoi vinkuun tietysti seisomalla vain paikallaan ja katsellen aina sinne suuntaan. Lexie ei lähtenyt pyrkimään kohti tuomaria ollenkaan. Tuomari tosin sai heti pusun taas, kun tuli viereen lipaisuetäisyydelle. Pöydän jälkeen kävelimme edestakaisin tuomarille ja jäimme pojottamaan teltan eteen. Tuomari katseli Lexietä ja kuulin aika-ajoin sanoja kaunis, kaunis, kaunis.

Tämän jälkeen menin taas seisoskelemaan sivuun ja odottelemaan toisten esitysvuoroja. Suklaasilmällä meni kehä ihan hyvin. Hieman hermoilua oli kuitenkin ilmassa. Agneksella kehä meni hienosti verrattuna eiliseen. Eilen hermoilua oli, mutta nyt oli petrattu kovasti. Ajattelin, että nyt on tiukka juttu. Taidamme hävitä tänään.

Kun toisetkin olivat esittäneet itsensä, lähdimme vielä kerran kierrokselle. Tämän jälkeen kuulin, kun kehäsihteeri sanoi, että: "Tässä järjestyksessä?" Tuomari vastasi siihen, että: "Kyllä." Sitten katsoin ja olin ensimmäinen! Tämän jälkeen kehäsihteeri kysyi tuomarilta, että: "Kenelle annetaan KP?" Tuomari sanoi, että: "Vain ensimmäiselle." Tämä oli aivan uskomatonta. Toinen kerta!!!




Kun kehäsihteeri oli antanut kp-ruusukkeen ja nauhan, oli vuorossa paras uros ja paras narttu -kehä. Sulo asteli eteemme ja lähdimme kiertämään kehää. Tuomari kannusti yleisöä taputtamaan. Voi, että se tuntui hyvälle, kun yleisö taputti, kun me kiersimme kehää. Kierroksen jälkeen tuomari ilmoitti meidän taas ROP-pennuksi! Tunne oli uskomaton! Me olimme taas paras! Osasin tällä kertaa jopa tuulettaakin!

Yleisiä tuntemuksia

Viikonloppu oli siis aivan uskomattoman mahtava. Meidän kehät eivät olisi voineet mennä paremmin! Oululaiset pärjäsivät todella hienosti kehissä muutenkin, joten se täydensi omaa hyvää oloa. Pohjois-Suomen Shelttien tulokset olisi hyvä julkaista koko maailmalle, että täällä sitä osataan kasvattaa ja näyttää koiria.

Lauantain jälkeen olo oli hieman outo, koska en uskonut ollenkaan, että me voitimme. Sunnuntain jälkeen olo oli varma, onnellinen ja hyvin hyvin iloinen, koska emme olleet vain yhden tuomarin suosikki, vaan kahden erilaisen tuomarin. Tämä siis ei ollut mikään tuurinkantamoinen.

Tästä viikonlopusta sain niin paljon itseluottamusta lisää, että oloni on nyt mahdottoman hyvä. Viivin saamme kuntoon hyvinkin, kun nyt luotan itseeni. Korvissani ovat nyt Maaritin hyvät kommentit sekä kokemukseni kehästä Lexien kanssa. Voin ihan hyvin juosta molempien kanssa. Liikkeet tulevat siten parhaiten esille. En enää vieroksu sitä. Osaan nyt ajatella siten, että aina kehässä kuljetaan ja näytetään koiran ehdoilla.



Muita kuulumisia

Oulun alueella on nyt noussut kauhea kohu punkeista, joten hankimme Maaritin kautta tytöille yrttipannat. Katsotaan, miten niiden kanssa menee eli tuleeko niitä sitten meille. Toisaalta alueemme on aika kuivaa, joten punkkeja ei pitäisi meillä olla. Katsellaan kuitenkin ja ollaan tarkkana.

Lexie täytti 5. toukokuuta kauheat 7 kk, joten sen jälkeen pääsimme kilpailemaan epävirallisiin pentuluokkiin. Viivi täyttää huomenna maanantaina 2 vuotta, jonka jälkeen lähdemme avoimeen luokkaan. Mietiskelemme Peten kanssa vielä, mihin näyttelyihin menisimme neidin kanssa ensi kesänä.



------------

Prethoughts

This weekend 14.-15.5.2011 was reserved for dog shows: They were held at Äänekoski and at Viitasaari. Show at Äänekoski was held on Saturday and Viitasaari show on Sunday. Viivi was left at home from this trip, because the judges were men, so Lexie therefore got on this little "vacation" with us.

We took Viivi to my parents. It would be nice place for her to be. There she always was very happy: When we were leaving Viivi was beside my mother and was saying like "Hey, hey! I'm staying here." Viivi did not move from there to anywhere.

We left to Äänekoski on friday, because we wanted to go near the show area beforehand. My friend Minttu Turunen lives just near Äänekoski downtown area, so we went over there for the night. The trip went quite smoothly with small wee-wee and poop breaks. Lexie though once vomited in the car, but after that she remained calm. Motoring was apparently enough for the stomach to calmed down.

Saturday 14.5.2011 at Äänekoski

After morning doings we left to the show site cheerfully. The purpose was to improve the results compared to special show at Paimio: KP (Honorary Award) would be welcome and perhaps a placing. There were few puppies there, so at least we could have a placing. Once we reached the show place, we noticed from the exhibition catalog, that would be competing with Agnes with Maikki Kuivala. At our ring, there were only two female puppies, so we could get second place. I said repeatedly to everyone that we came to lose to Agnes. I calmed myself to think that we will get PEK2 and KP maybe.

When I said this to Aini Kaltakari from Kennel Susadan , she laughed at me and said that: "The judge decides." I said that: "Yeah. Agnes favor." Agnes has done so well and she is so pretty, so we do not have a chance with Lexie.

At first the male puppies were on the ring. Sulo with Päivi Lilleberg won the male puppies class. It was nice, that the win came to Oulu. Next, we went into the ring. Our number was 285 and we were the first to show. Agnes was No. 286 and came after us. I'd have made sure that Lexie would not do a "match show" here by peeing in the middle of a ring, so we had ran around the lawns. Walking training had gone well too: neatly and evenly. Lexie is also able to stand still mightily and long, so I was really confident.

Run around the ring went beautifully. Lexie progressed nicely without bouncing and dancing around. On the table the judge was able to check freely our little girl's teeth and all. The judge was endearing man Reijo Tuovinen . He had a peculiar way to examine the dogs. Lexie, however, got away with it, and kissed the judge affectionately. Fortunately, the pups will get to be like that get away with it. After table we went back and forth and we were then standing before a judge. After that we went to stand on the rings edge and waiting that Maikki presented Agnes. I watched Maikki's actions so that I would learn something about how to behave in the ring. After Maikki's turn, we went to stand in the queue again, and again went around the ring. When we were standing there and waiting, the judge looked at us a bit more. Then the judge came towards me and I knew that: "Shit. He shakes hands with us first, so we are second." I woke up, however, when the judge suddenly spoke of a winner and then ring the secretary cried out that the winner is number 285 Kråkeslottets Miss Lexus. I was quite baffled. We were the first, and we got PEK1 and KP.

After this came directly puppies the best male and best female ring. Of those elected they deside the ROP - best puppy of this race and VSP - best puppy of opposite sex. We were in the ring with Sulo . It all happened really fast. The judge said only that: "Pointless waste of time that circling. You are the winner." He came to me and shook my hand. We were ROP puppy!

After the ring I was completely baffled about all this. The day went better than ever before. This could not have been a better day. After the ring we were roaming around with Lexien getting compliments and hugs. It was great! Just fantastic! In the evening, we cracked open a sparkling wine bottle in the evening to celebrate the success.

Sunday 05/15/2011 Viitasaari

To Viitasaari we arrived a little late, because of too much "snooze" in the morning. We gathered our things quickly and headed toward the Viitasaari. Fortunately, the exhibition venue was beside Äänekoskentie on the industrial area, so we did not have to seek the place. We were on location about 20 minutes before the ring. We put up our cage in a terrible hurry and I did the girl in beauty condition. In a hurry I took Lexie to pee on the lawn next to the ring and then went to wait for our turn.

At first it was again puppy male's circle. Sulo won the ring again. I laughed, that we are there with Sulo again today. There were three bitches in the ring today, in addition to Lexie and Agnes arrived Milkshake Chocolate Eye - sable bitch. The judge was Alar Muursepp from Estonia. We were again the first one, so we went in front again. The run around the ring went again very nicely. On the table judge did not look her teeths himself, but told me to show her teeth to him. The judge had a squegy toy which it he squeked it to Lexie all the time. Lexie reacted on the squek of course, just by standing in place and looking at that direction. Lexie did not go towards the judge at all. Although the judge was immediately kissed again, when judge came beside the dog. After the table we walked back and forth to the judge and stayed before the tent and stood still. Judge watched her and I heard time to time words beautiful, beautiful, beautiful.

After this I went again standing on the edge of the ring and waiting for the presentation of other dogs. Chocolate Eye went pretty well. She panicked a little, however it was nice and steady going. Agnes did her circle well compared to yesterday. Yesterday there was a little nervousness, but now she had practiced and did it well. I thought that now is would be a tight fight. I thought that we'll lose today.

When everyone was presented, we headed once again for a spin around the ring. After that I heard the ring secretary saying: "In that order?" The judge replied that: "Yes." Then I looked and I was the first one! Subsequently, ring secretary asked the judge that: "Who is KP?" The judge said that: "Only the first one." That was just incredible. The second time!

When ring secretary had given kp-rosette and ribbon to me, it was time for the best male and best female ring. Sulo marched in front of us and we headed to the run around the ring. The judge encouraged the audience to clap their hand. Oh, it felt good, when the audience clapped when we runned around the circle. After the tour, the judge announced that we again got ROP puppy! The feeling was unbelievable! We were again the best! I remembered to cheer that time!

General feelings

So the weekend was just an incredibly awesome. Our shows will not be able to go any better! Oulu did really well in rings anyway, so it added its own well-being. Northern Finland Shelties results would be good to publish so that the whole world would be able to see how we grow and show our dogs perfectly.

On Saturday, after the show I felt a little weird, because I did not believe at all that we won. After Sunday I felt confident, happy and very very happy because we were not the one judge favors. So this was not a position of great luck.

This weekend I got so much self-confidence that I feel now that everything is possible. I am now ready to take Viivi to shows, now that I am confident myself. My ears are now full of good comments as well as experience in the ring with Lexie. I can run just fine with both. I now know that I have to always go in the ring with dog's terms.

Other news

In Oulu region there has now risen a terrible fuss about ticks, so we purchased through Maarit herbal bands for our girls. Let us see how they work. On the other hand our landscape is very dry, so ticks wont get to us very easily. However, I am watching and being careful.

Lexie turned 7 months on May 5th, so after this we go to compete with the informal puppy classes. Viivi met her 2 years today 16th of May. After this we start competing in open class. We are now thinking with Pete where to go to show our Viivi next summer.