HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

28. syyskuuta 2009

4 ½ kk - Shelttilenkkeilyä ja Hailuotoilua

4 ½ kk ja sikana - ei ehkä kuitenkaan.

Neiti on tosiaan kasvanut ja kasvanut. Kävimme Maaritin luona 16.9. mittailemassa ja hirveästi ei saisi enää kasvaa - n. 6 cm korkeintaan 2 +/- heitolla. Katsotaan, mitä tässä tapahtuu ja kuinka tyttö kehittyy. Tuskinpa kuitenkaan tyttö turhia kasvaa, koska nirsoilu on jatkunut ruoan suhteen: ruoka menee alas, jos se on höystetty jollakin lihaisella asialla, muuten syödään pakolla se 1/3 annoksesta.

Hampaita meidän neidiltä on viime aikoina sadellut suusta. Etuhampaat ovat melkein kaikki jo muuttuneet uusiksi pysyviksi. Torahampaiden tippumista odottelen innolla, että saisin ne edes jotenkin otettua talteen. Toivottavasti tyttö ei ehdi ns. lotasta niitä jossain välissä massuunsa. Odottelua senkin kanssa siis.

Kävimme viikko sitten sunnuntaina shelttilenkillä ensimmäistä kertaa. Neiti oli siellä kyllä niin innossaan, että ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Viiville ominaiseen tapaan hänen piti juosta koko joukon kärjessä suurin osa ajasta. Kun päästin Viivin ensimmäistä kertaa irti, tyttö lähti juoksemaan heti toisten koirien kanssa. Välillä yritin tyttöä huhuilla luokseni, mutta ei ... Tuuli söi ilmeisesti nimen tai sitten Viivillä oli ihan jotain muuta mielessä kuin oman omistajansa muistaminen. Sydän pomppi kurkussa asti, kun tyttö hävisi aina välillä näkyvistä muiden koirien kanssa. "Tuleeko se ikinä takaisin?" "Viivi! Viivi!?! VIIVI!" Ensimmäisten intojen ohitse mentyä tyttö alkoi hoksata, että omistajaakin kannattaa käydä moikkaamassa. Aina, kun tyttö tuli luokse, annoin herkkupalan, joka olisi kelvannut kaikille muillekin pienille trikkishelteille ja Maaritin koirille. Välillä katse oli todella anova muutamalta koiralta. "Minä olen tässä nätisti, anna herkku..."

Muutaman kerran tyttöä piti huudella takaisin harhateiltä. Ihmeen hyvin se tuli luokse sitten, kun nimeä karjui sata kertaa aikaisemmin. Iloisesti toinen pomppi luokse sellainen ilme naamallaan, että "Minä kävin vain pienellä kiertokävelyllä. En minä karata aikonut."

Onneksi lenkki meni kuitenkin hyvin ja Viivi tutustui uusiin sekä vanhoihin kavereihin: Viivin siskoa Nelliä neidin piti käydä välillä ajattamassa ja pyöräyttelemässä. Samoin muutamaa soopelipoikaa piti myös ojentaa välillä. Taidamme lähteä lenkille seuraavankin kerran. Loppusunnuntai meni sitten meillä molemmilla - niin koiralla kuin emännälläkin - nukkua tussottaen sohvalla ja peiton alla. Voimat menivät ihan kokonaan sillä lenkillä.

Seuraavana viikonloppuna eli viime viikonloppuna oli myös menoa ja meininkiä. Päätimme Viivin kanssa lauantaina lähteä bussilla Kelloon, kun Petri meni pelaamaan poikien kanssa korttia. Petri ajoi meidän keskustaan, josta sitten hyppäsimme bussiin nro 20. Ennen bussiin astumista sattuikin sitten pieni vahinko. Neiti oli koko aamun ollut hieman allapäin. Mistään tyttö ei ollut innostunut. Syy tähän selvisikin keskellä kaupunkia linja-autoaseman edessä: ripuli. Neiti vetäisi metrin pituisen ripulivanan keskelle vihreää nurmikkoa. Mukaan ei sattunut kakkapussia (tyttö ei yleensä kaki hihnassa), eikä mitään paperiakaan, että olisi voinut pyllyn putsata. Onneksi linja-autokuski auttoi meitä hädässä ja saimme häneltä paperia putsausta varten. Linja-automatka meni sitten sottaisella pyllyllä tukevasti sylissä istuen ja välillä takamusta hinkaten Hennan housuihin. Kellossa ensimmäinen puhde olikin pyllynpesu. Muuten Kellon reissu meni mukavasti: sai juosta vapaana pihalla ja käydä Hennan vanhempien kanssa pitkällä lenkillä Kiviniemen rannassa. Rantareissulla pelottavia juttuja olivat isot aallot merellä. Pakko oli pyrkiä kuulemma äidin syliin ja aallonmurtajalla merelle piti kääntää selkäkin.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina jäikin shelttilenkki välistä ja lähdimme Teemun ja Peten kanssa Hailuotoon. Hieman hirvitti lähteä reissuun, koska oli kauhea myrsky ja merenkäynti kova. Tyttö pelkäisi varmasti lautalla ja rannoilla. Lähdimme kuitenkin matkaan. Lauttamatka meni mukavasti: istuimme Viivin kanssa autossa matkan ajan, joten ongelmia ei ollut. Hieman piti ihmetellä keinumista.



Hailuodossa pääsimme juoksentelemaan ympäriinsä. Kävimme dyyneillä, lentokentällä, lintutornilla ja Marjaniemessä.



Myrsky vaikeutti hieman poikien kuvaamista, joten päätimme sitten reissun aika pian. Lähdimme klo 11 lautalla ja tulimme takaisin klo 16 lautalla. Muutama kiva otos tuli Viivistäkin ja tässä muutama: