HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

16. elokuuta 2009

16.8.2009 - Viivi 3 kk

Nyt tuli sitten se päivä - Viivi-neito on nyt 3 kk vanha. Onnittelut ovat siis paikallaan.

Tämä viikko on vilahtanut nopeasti - taas. Aloitan vissiin jokaisen blogitekstin tuolla sanonnalla, mutta niin se vain on. Aloitimme molemmat työt viime viikolla ja se aiheutti sitten kaikille hirveästi sydänsuruja: minulle, Petelle ja etenkin Viiville.

Maanantai olisi ollut Viiville kauhean pitkä päivä, joten veimme tytön sitten Maaritin luo hoitoon. Siellä se sai temmeltää tuttujen koirien kanssa. Sisko Helmikin kävi siellä mutkan tervehtimässä Viiviä, joten vierailu oli todella onnistunut. Illalla kävimme sitten hakemassa Viivin takaisin kotiin. Olisiko johtunut koko päivän kestäneestä temmellyksestä se, että illalla uni maistui todella hyvin?

Tiistaista torstaihin tyttö joutui sitten harjoittelemaan yksinoloa. Olemme laittaneet Viivin nyt viikolla aina yksinoloaikana kylppäriin. Siellä ei ole mitään, mitä Viivi voisi syödä ja toisaalta siellä on tarpeeksi tilaa ja muuta leikkiä tai olla turvallisesti. Nettikameraa emme ole saaneet pystyyn vielä...

Olihan se kauheaa lähteä aamulla aikaisin ja ajatella, että sinne se neiti nyt jää. Pete onneksi lähtee töihin vasta yhdeksän aikoihin, joten Viivin ei tarvitse olla yssikseen ihan aikaisesta aamusta asti, mutta kyllä se kouraisee sydämestä... Valitettavasti tytön on vain opeteltava olemaan nyt yssikseen. 5 viikkoa on vielä minulla tämä lukujärjestys eli 5 pv viikossa töitä. Onneksi päivät eivät ole mitään hirmupitkiä, mutta on niissä kuitenkin tunteja aina jotenkin se yksi liikaa. Ensi jaksossa taitaa olla kuitenkin niitä vapaapäiviäkin välissä.

Perjantaina otin Viivin töihin mukaan - pakosta: Pete oli työreissulla Kotkassa ja me kahdestaan kotona. Pieni murhekin taustalla oli, mutta onneksi se osoittautui sitten vääräksi luuloksi. Kaikki olikin hyvin.

Lähdimme Viivin kanssa aamulla liikkeelle: ajoimme taksilla junalle, joka lähtee klo 6:24, joten aamubussilla ei siihen mitenkään ehdi. Taksimatka meni mukavasti. Viivi on sen verran kummallinen koira, että se istuu ihan rauhallisesti kaikissa kulkuvälineissä. Junassakin tyttö makasi minun sylissä koko matkan ja nukkui. Ei ollut ihmeissään ollenkaan. Ilmeisesti minä tuon sen verran mukavan turvan, että ei ole hätää eikä tarvetta temuta. Työpaikalla oli ihan samalla tavalla. Neiti käyttäytyi nätisti ja istui työpöytäni vieressä niin omassa huoneessani rauhallisesti kuin sitten luokassa. Ei haukkunut eikä uikuttanut hirveästi. Kaikki työkaveritkin ihmettelivät, kuinka rauhallinen koira Viivi on. (Ei ole kuitenkaan sellainen kotosalla. :D)

Puolilta päivin hyppäsimme Viivin kanssa sitten junaan, joka vei meidät ensin Ylivieskaan. Ylivieskassa vaihdoimme sitten pendolinoon, joka vei meidät takaisin Ouluun. Matka meni mukavasti ja pendolinossa tapasimme sitten yhden uuden koiratuttavuuden. Isot koirat ovat onneksi neidistä mielenkiintoisia eikä se pelkää niitä hirveästi. Nuuhkuttamassa piti käydä, mutta sitten nukuttiin sylissä loppumatka. Tämä uusi tuttavuus - poikalintukoira - oli menossa lintumetsälle Liminganlahdelle poliisi-omistajansa kanssa ensi viikolla. Onnea heille metsästyksen kanssa!

Oulussa kävelimme sitten tunnelista marketeiden eteen odottelemaan bussia, että pääsisimme kotiin. Tyttö käveli nätisti taluttimessa eikä arastellut kauheasti ihmisvilinää. Liikennevalotkin osasimme mennä nätisti ylitse. Pysäkille pääsimme hyvissä ajoin ennen bussin saapumista, mutta valitettavasti kuski ei meitä huomannut ja huristeli ohitse meistä. Meinasi hieman ottaa päästä, mutta no... 13 ajelisi kohta siitä ohitse ja pääsisimme keskustaan odottamaan toisia busseja.

Keskustassa kävelimme Kullaksen pysäkin eteen odottamaan. Viivi seuraili ihmisiä kiinnostuneena. Nenä kävi aina välillä nuuhkuti nuuhkuti, kun mukavia hajuja ilmeisesti leijaili välillä ohitse. Muuten neiti istui nätisti sylissä ja terhakkaana korvat asennossa. Saimme seuraakin eräästä vanhasta rouvasta, joka silitteli ja rapsutteli Viiviä - tyttö ei tosin siitäkään välittänyt hirveästi, vaan istuskeli sylissä ja katseli ihmisiä. Ilmeisesti oli vartiomoodi päällä.

Bussipysäkillä tapasimme myös erään toisen hyvin tutun henkilön - Petrin äidin Marjatan. Viivi tunnistikin Marjatan - Marjatta oli tunnistanut ensin Viivin ja vasta sitten katsonut omistajaa, että hei sehän on miniä. Marjatta saattelikin meidät sitten bussiin. Kuski oli hänen tuttujaan - katiskan tekijä. Koska olimme Viivin kanssa naatteja, menimme istumaan ja nukkumaan bussiin. Hieman porisimme kuskin kanssa, mutta suurimmaksi osaksi nukuimme.

Matka meni siis mitä mainioimmin eli tytöstä ei ole huolta matkan päällä, että pitäisi olla virikkeitä. Tyttö ottaa kaiken irti matkustamisesta eli nukkuu ja kerää voimia määränpäätä varten. Täytyy sanoa, että meillä on mahtava koiratyttö. Urhea kuin mikä.