HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

19. heinäkuuta 2009

Viikonloppu 17.-19.7.2009

Nyt on sitten viikko vierähtänyt nopeasti Viivin totutellessa meihin ja toisin päin. Kauheaa, miten aika kuluu nopeasti.

Aloitimme Viivin kanssa tänä viikonloppuna vierailuputken eli totuttelimme sen autossa olemiseen, uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Kaikki kolme menivät todella hienosti. Tyttö ei pelkää yhtään vieraita ja osaa käyttäytyä kauniisti vieraissa paikoissa. Autoon se on tottunut tosi hyvin: Hennan sylissä on kiva matkustaa ja etenkin silloin, kun ilmastointi on mukavasti suunnattu selkään. Jokaisen matkan se nukkui kuin tukki... Ottaa mallia vissiin Hennasta. Totuttelimme Viiviä myös enemmän pantaan ja talutushihnaan nyt viikonloppuna. Aluksi oli hankalaa, mutta nyt menee kaikki hyvin jo.

Ruokailusta sellaista, että olemme nyt antaneet Viiville ruokaa sen 0,25 dl naksuja piimässä 4 kertaa päivittäin. Kasvutaulukon mukaan tyttö on nyt ns. ylärajalla, joten pitää katsoa, miten syötämme sitten. Tuo pienempi annos on ehdottomasti parempi nyt, koska tyttö syö kaiken.

Perjantaina olimme ihan perheen parissa päivän. Tyttö meinasi ensin hieman vastustaa tuota meidän saunomistamme, koska protesti- eli pelkopissoja piti tehdä paljon ja vielä pelkokakat yhteen paikkaan, josta ne oli kiva levitellä pitkin lattioita. Siinä vieressä sitten istui Viivi nätisti, että mitä, en mä mitään tehnyt -asenteella. Onneksi sitten tyttö rauhoittui loppuillaksi ja saimme ihan rauhassa olla sitten ilman minkäänlaista prostestia.

Viivi on nukkunut ihmeen hyvin jokaisen yön. Ei ole kesken yötä tarvinut heräillä itkuun tai muuhunkaan elämöimiseen.

Lauantaina oli taas punnituksen aika. Viime lukema oli 2020 g ja nyt uusi oli 2260 g, joten painoa oli kertynyt sen 240 g viikossa eli syöty on. Mittasimme myös korkeuden ja korkeutta on tällä hetkellä 25-26 cm.

Lauantai oli tiivis vierailupäivä. Ensimmäisenä kävimme Hennan siskon Jonnan luona vieraisilla. He olivat muuttaneet uuteen asuntoon ja siellä kävimme sitten tervehdyskäynnillä ja näyttämässä itseämme. Muutama liru piti vahingossa päästää lattialle, mutta ne olivat sellaisia pelkopissoja. Kyllä se siitä vissiin... :D Isäntäväki oli todella ihastuneita. Rohkeasti tyttöli kierteli paikkoja ja haisteli hajuja. Varsinkin sängynalus oli kiva paikka, koska kotona sinne ei pääsekään. Vierailu meni muuten mukavasti, mutta Henna unohti ottaa ruoan mukaan. Pitikin sitten käydä kotona mutka ennen seuraavaan paikkaa. Sai hieman syödä ja nukahtaa hetken.

Loppuillan vietimmekin sitten kaverimme Eeron luona. Sinne tulivat Saara ja Olli myös tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Illan tarkoitus oli kuitenkin pelata uutta lautapeliä porukalla: Caylusta. Siinä Viivi sitten saikin rauhassa temuta lattialla ja tutustua paikkoihin ja tietysti vuoroin olla jokaisen sylissä helliteltävänä. Paljon kaikkea ja väsy tuli nopeasti. Hassuin hetki oli se, kun Olli nosti Viivin ensimmäisen kerran syliin: ilopissat pääsikin sitten suoraan käsille. Onneksi suurta vahinkoa ei sattunut. Loppuilta menikin sitten välillä nukkuessa Hennan jalkojen juuressa ja välillä temutessa, syödessä ja pissiessä. Automatka kotia meni ihan unentokkurassa, mutta kotona alkoi sitten sellainen riehuminen, että... Kauhea ilokohtaus tuli tytölle. Ulkona piti juosta kauheaa vauhtia paikasta toiseen ja sisällä jatkui sama ralli kauhealla tohinalla. Yölläkin oli sitten tuo uni hieman kadoksissa ko. ilokohtauksen takia. Ilmeisesti vierailut olivat olleet hieman liian pitkiä, joten kotia oli aivan uskomattoman kiva tulla. Ensimmäinen herätys oli klo 3 yöllä, jonka jälkeen Henna sai Viivin rauhoittumaan ja nukkumaan klo 7 asti, jolloin sitten piti temuta ulkona hieman ja sisällä hieman sekä syödä maha täyteen.

Sunnuntaina menimme sitten käymään Hennan vanhempien luona Kellossa. Automatka sujui taas mukavan rauhallisissa merkeissä nukkuen ja ilmastoinnista nauttien. Kellossa vastassa olivatkin sitten mukavat ihmiset, jotka olimme nähneet jo kerran aikaisemminkin vilaukselta. Kellossa oli myös iso piha, jossa pystyi telmimään ja juoksentelemaan vapaana. Se olikin mukavaa hommaa - voi sitä vapauden tunnetta. Hieman huomio meinasi kiinnittyä liikaa naapurin pihamaalla oleviin lintuihin, jonne meinasi muutama harharetki suuntautua. Toinen häiritsevä tekijä oli panta, joka aina kutitutti kaulaa.

Viikonloppuna tytteli on päässyt maistelemaan erilaisia ruokia: kanapalasia ja kalaa. Aloitimme myös ensimmäiset ns. koulutukset eli Saaran ohjeiden mukaan kontaktikoulutuksen: herkkupaloilla pyrimme saamaan Viivin kohdistamaan katseensa rauhallisesti kuin pyytäen meihin. Yhden iltapäivän aikana tyttö oppi jo paljon olemaan rauhallisesti ja katsomaan suoraan silmiin, josta sai sitten makupalan.

Nyt nukkumaan ja rauhoittumaan...