HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

23. heinäkuuta 2009

Torstai 23.7.2009

Niin se aika vain kuluu ja tytteli vain kasvaa ja kasvaa.

Unohtikin edellisestä sanoa, että sunnuntaina saimme vieraita kylään, kun Saara, Olli ja Eero tulivat pelaamaan meille peliä. Se oli mukavaa, kun oli taas kavereita.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon. Olemme käyneet tapaamassa uusia koiria, aloittaneet lenkittelyt pidemmästi eli ei vain omassa pihapiirissä ja sitten kävimme vielä kasvattajan luona kylässä tervehtimässä tuttuja koiria.

Kun olemme Viivin kanssa temmeltäneet, muiden koirien koot ovat muuttuneet kauheasti. Meistä Saaran koirat Ruka ja Kita ovat aina olleet sellaisia keskikokoisia koiria, mutta nyt kun näimme ne, ne olivatkin hirveitä jättiläisiä isoine kuonoineen ja isoine silmineen. Oli jännä. Viivi oli kuitenkin varsin kiinnostunut molemmista ja halusikin leikkiä, mutta vain Rukan kanssa ja Ruka vain murisi. Kita olisi tykännyt pennusta, mutta Ruka parka pelkäsi tai oikeastaan ei tykännyt. Paikka oli hieman outo ja muutama hätäpissa tuli tehtyä lattialle, mutta muuten ilta meni vallan mallikkaasti. Illan jälkeen Viivi olikin sitten niin naatti taas, että nukahti autoon heti, kun ovi meni kiinni.

Tiistai oli todella märkä päivä. Koko päivän satoi vettä. Lehdestä sai lukea, että silloin satoi puolet heinäkuun vesimäärästä tavallisesti eli kosteaa oli. Ulkonakaan ei hirveästi viihtynyt, mutta tyttöä piti aina käyttää hädällä siellä. Sitten aina ulkoa tullessa piti pyyhkeellä kuivailla jalat ja massu. Pitää ostaa Viiville sitten aikuisena sellainen sadeviitta ulkoiluja varten.

Keskiviikko meni sitten nopeasti ohitse. Aamulla Petri käytätti pientä ensi kertaa lenkillä oikein kunnolla. Ei enää pientä lenkkiä postilaatikolle ja takaisin, vaan nyt mentiin tutustumaan ihan kunnolla ympäristöön. Tyttö oli kuulemma ollut innoissaan ja mielissään. Matkalla Viivi oli tutustunut sitten uusiin kavereihin ja meidän naapureihin. Kaikki olivat ihastelleet Viiviä ja Viivi oli siitä nauttinut tietysti. Illalla kävimme sitten kanssa taas pitkällä lenkillä ns. Viivin mittakaavassa. Hieman autot pelottaa ja niitä pitää säikkyä. Maailma oli kanssa aivan hirveän täynnä kivoja hajuja. Kummasti Viivilläkin se matka kotiin sujui aivan toisella tavalla eli melkein juostiin kotiin hajuja haistelematta.

Torstaina oli sitten sellainen päivä, että menimme illalla kasvattajan Tervosen Maaritin luokse liimauttamaan korvia. Viivi pääsisi näkemään taas entisiä perheenjäseniään ja äitiään. Ennen sinne menoa kävimme hakemassa kuitenkin uudet vanteet autoomme, Biltemasta hieman lisää aitaa ja hakemassa tarjouksia huollosta. Kiersimme kaupungilla hieman paikkoja. Viivi oli ihmeissään, mutta nukkui kuitenkin autossa tehokkaasti koko ajan.

Lopulta olimme käyneet kaikki reissut ja menimme sitten kasvattajan luokse. Hieman jännitti itseä, että miten Viivillä menee muiden kanssa, mutta heti kun pääsimme sinne, johan alkoi tohina. Kaikki koirat olivat Viivin kimpussa ja Viivi niiden kanssa menossa. Eniten Viivi temmelsi sitten illan aikana Helmin kanssa eli siskonsa. Molemmat olivat koko ajan toistensa kimpussa. Aikuiset katsoivat vierestä temmellystä. Voi, että meidän Viivi oli onnellinen, kun sai temuta.

Korvia ei tarvinnutkaan sitten liimata, koska toinen korva oli noussut oikeaan asentoonsa. Odotellaan sitten toisen nousua tässä. Maarit antoikin muutaman ohjeen, mitä tehdä nyt tässä aikana: seisottaa se pöydälle oikeaan asentoon ja sitten toisten vieraiden pitää sorkkia hampaita eli suuta, että se tottuu näyttelyssä sitten tutkiskeluun. Viivi sai samalla Maaritilta myös matokuurin. Nyt voimme sitten tilata ajan tuonne eläinlääkärille ja antaa rokotukset.

Kun lähdimme kasvattajan luota takaisin kotia kohti, Viivi nukahti heti ennen risteystä. Kävimme vielä testaamassa pienellä ajelulla, herääkö tyttö mihinkään ja samalla uusia renkaita myös. Kävimme ajamassa pienen kiertotien Tupoksen kautta kotiin. Siellä on hyvä mutkainen Ängesleväntie, jossa voi ajella kivasti. Viivi ei tajunnut yhtään mitään. Päätimme vielä käydä kaupassa mutkan kiertotien jälkeen. Törmäsimmekin sitten tuttuihin siellä eli M&M:n. Viivi oli ihan kanttu vei ja ei juuri tajunnut sielläkään mitään. Helmi todella otti tytöstä mehut pois. Kävimme vielä illan päätteeksi autopesussa. Hieman oli outoa tytöllä harjojen huiske ympärillä, mutta siitäkään ei sen kummin välittänyt neitonen.

Nyt tyttö nukkuu ihan tukkina jalkojen alla ja muistelee unissaan päivän tapahtumia välillä inuten ja heiluttaen tassujaan. Voi pientä...