HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

12. maaliskuuta 2017

Kim Kurkisen agilitykoulutuksessa / Agility with Kim Kurkinen

Jokainen suomalainen agilityharrastaja tuntee varmasti Kim Kurkisen nimen. Viime viikonloppuna Oulun Koirakerho järjesti agilitykoulutusviikonlopun Haukkukeitaalla Evidensia Areenalla. Pääsimme Galan kanssa matkaan juuri ja juuri, koska koulutus oli ihan myyty loppuun. Onneksi ehdin varata paikan meille, koska Petri ja Arwen eivät enää matkaan mahtuneet. Lisäksi agilitykouluttajana sain hieman alennustakin, joten koulutussessiossa oli siten kannattavaa käydä.

Every Finnish agility enthusiast knows for sure name Kim Kurkinen. Last weekend Oulun Koirakerho organized a training weekend at Haukkukeidas at Evidensia Areena. I was lucky with Galan to get on that course, because it was booked solid. Unfortunately Petri and Arwen were not able to get on that course. In addition, because I am an agility trainer I got a little off the price, so the training session was worth to visit.

Teimme Galan kanssa radasta siniset pallot, koska vielä puhtimme ei riittänyt valkoiseen rataan. Sininen antoi meille sen, mitä kaipasimmekin. / Gala and I did the blue track, because there are still not enough speed for the white track. Blue gave us what we needed.

1. Alussa esteillä 3 - 5 meillä oli hieman ongelmia. Gala tulee kovalla vauhdilla putkesta ja saa minut kiinni ennen estettä neljä ja ehtii juosta esteestä ohitse. Otimme lähdön Kimin ohjeiden mukaisesti siten, että olin lähdössä noin puolessa välillä ensimmäistä putkea (2). Kun lähdin siitä, ehdin mukavasti ottamaan Galan kiinni ja ohjattua hypylle 4 ja putkeen 5. / At the beginning of the track from obstacles 3 - 5, there was a bit of problems. Gala came with high speed from the tube and catched me up before jump 4 and had time to run past the jump because she didn't got the right commend fast enough. Then Kim guided me to go and start from half way of the first tube (2). When I started there, I had time to comfortably take Gala with me and guide her to jump 4 and in to the tube 5. 

2. Toinen ongelma samassa paikassa oli, että Gala tarvitsee laskeutumistilaa eli Gala haluaa, että hypyssä on tilaa laskeutua, jos näin ei ole, hyppyäkään ei tehdä. Monta kertaa hyppy neljä tuli mentyä ohitse ja kurvattua suoraan putkeen 5. Tuon huomattuamme, korjasimme tilanteen saimme tehtyä onnistuneesti hypyn useita kertoja. / Another problem at the same place was that Gala needs a landing area after the jump. Gala wants to jump so that there is room to land safely, if there is not that, she won't do the jump. Many times she ran past jump 4 and into the tube 5. When we corrected it, we did it many times successfully.

3. Kepeille kaartamisessa hypyltä 10 täytyi ottaa todella tiukka linja. Tein siinä valssin hypyn 10 jälkeen. Sain tehtyä siten kaarroksen todella mukavasti. Galalla on pieni imu aina kepeille, joten se helpotti hommaa. Kepeillä huomasimme sen, että jos kuljen liian hitaasi, Gala hukkaa rytmin suorittaa kepit. Kun ylläpidin vauhtia, rytmi säilyi. Lisäksi meillä oli kolme ohjuria paikallaan - yksi alussa ja kaksi lopussa. Pääsin näin harjoittelemaan parhaiten irtautumista esteelle 12. / From jump 10 to sticks needed very harsh turn so I did waltz there. That way Gala found sticks very easily. She has a bit of a hunger to do them. With sticks, we found that if I walk too slow, Gala looses the rhythm and sticks fail. When I keep up the pace, the rhythm was maintained. In addition, we had three guides in position - one at the beginning and two at the end. That way I was able to train exiting towards jump 12.

4. Esteet 12 ja 13 tuottivat meille ongelmia. Gala on putkiherkkä eli putket ovat hänestä kivoja. Kuitenkin kääntö hypyltä 12 hypylle 13 ja siitä eteenpäin renkaalle 14 olivat vaikeita. Tässä Galalla oli hukassa, mitä minä haluan ja minne haluan mennä. Aluksi opettelimme hitaasti kaarroksen oikealle hypyltä 13 namikupin kanssa. Sen jälkeen lisäsimme suuntimon tarkemmin eli annoin Galalle selkeän ohjeen, minne lähdemme hypyn jälkeen. Lopuksi vielä huomasimme sen, että Gala myös tarkasti katsoo, että liikeratamme eivät saa ns. risteytyä. Kun kiersin putken 5 ohitse, lähdin liian tiukasti kohti hyppyä 13. Nyt otin liikeratani niin, että suuntasin kepeiltä kohti hyppyä 12 ja sieltä kohti hyppyä 13 tarkemmin. Gala lensi kuin unelma sillä tavalla. / Obstacles 12 and 13 gave us problems. Gala is a tube sensitive - so she has a bit hunger to those too. However, turn from jump 12 to jump 13 and from there towards the tire 14 were very hard today. Gala had a such a big speed there and she lost my commands, what I want and where I want to go. At first we trained her to slowly bend to the right after the jump 13 with a price. After that, we started to add clear instructions where we head after the jump. Finally, we found that the Gala also carefully observes that there is no collision course for her and I. When I went around the tube 5, I ran too tightly towards jump 13. That way we were on a collision course. When I corrected my course, so that I ran first towards obstacle 12 and from there to jump 13, Gala flew like a dream. No problems whatsoever. 


Opimme jälleen siis paljon uusia asioita yhteistyöstämme. Suosittelen jokaiselle näitä kursseja, kun ulkopuolinen kouluttaja saapuu vieraaksemme. Omassa koulukunnassamme näämme asiat usein samalla tavalla, ja ulkopuolinen voi antaa siihen tapaan parannuksia. Kiitos siis Kimille koulutuksesta! Oli antoisaa ja mukavaa! / We learn so many new things of our cooperation. I recommend each of these courses, when an external trainer will arrive as our guest. In our own training sessions with familiar coaches we see things often in the same way, but an outsider can provide us lot of improvements. So thank you for Kim of the training! It was a productive and enjoyable!




7. helmikuuta 2017

Shelties and dreams / Shelttejä ja unelmia

Vuosi on alkanut ihan mukavasti kennelissämme. Himppu oli meillä joulun ajan hoidossa, ja sain pitkästä aikaa ihastella pienimmän eloa ja tekemisiä. Jos Himppu olisi kasvanut aikoinaan isoksi, olisi se kuin ilmetty äitinsä Lexie. Siinä olisi neidissä ollut diivaa, glamouria ja näyttävyyttä - valioksi asti.

The year has started quite nicely in our little kennel. We had Himppu as our guest the whole Christmas and New Year, and I had a lot of time to marvel that miracle life of the smallest of our litter and her doings. If Himppu would have grown to normal size, she would have been the spitting image of her mother Lexie. She would have had the inner diva, some glamor and show - up to the champion.

  
Olen talven kouluttanut OKK:lla agilityä. (MINÄ!!!) Jotenkin tuo tuntuu ihan mukavalta hommalta, ryhmäni on tosi kiva ja on ollut ilo seurata kaikkien kehittymistä. Koulutettavien joukkoni on niin monipuolinen - osa on edellä, osa vaatii enemmän hommaa. Toivottavasti saan jatkaa hommaa vielä tulevaisuudessakin.

I've been training agility at OKK this winter. (ME!!!) Somehow that feels quite nice job, I have had a nice group to work with and I have had the pleasure to follow their development up close. Trainees are so diverse - some are above the medium of this group, some of them demands more training. I hope to continue the job in the future.

Uuteen kotiimme olemme hiljalleen kotiutuneet. Läheiset lenkkimaastot ovat tulleet tutuiksi ja olen pitkästä aikaa päässyt jäälle kuljeskelemaan. Opin juuri senkin, että lumipyryssä ei jäälle kannata lähteä. Siellä saattavat paikat ympärillä muuttua samannäköiseksi.



Juoksukausi ja astutukset - Running season and litter plans

Himpun juoksut aloittivat koko porukan juoksukauden. Siinä samassa menivät muut ja samalla katosivat myös pentueajatuksetkin, kun Mona aloitti juoksunsa himppusen aiemmin kuin piti. Meidän talossamme yhteinen kiima-aika on melkein laki. Joten ajattelemme asiaa uudelleen kesäkaudella. Urosta siis edelleen metsästämme - muutamasta olemme tehneet jo kyselyitä, mutta tiedättekö, trikkipojan metsästäminen on joskus niin pirun vaikeaa.

Himppu's runs started the whole gangs running period. Immediately all the litter plans and such were washed down the toilet, when Mona started her runs a bit too early than I liked. It is a common law in our house hold, when someone starts, all of them start. So we think this matter again during the summer season. Thus, we are still in search of male - few queries we have already done, but you know, hunting a tricolored boy is sometimes so damn difficult.

Alla hieman Monan speksejä, jos jotain trikkiuroksen omistajaa voisi kiinnostaa kehittää tuollaisesta mukava yhdistelmä ja yhteistyö. / Below here are Mona's specs, if some owner of a tricolored male might be interested to breed such a nice combination and do co-operation.

Mona - Susadan Freya 
S. 22.9.2014, blue merle (kirkas), mahdollinen valkotekijä
♂: Susadan Pharos Pomac (11 pentuetta, JI 118, A/A)
♀: Susadan Ylva (JI 97, B/B)

Terveys/Health:
X: A/A, 0/0
Hampaat/Teeth: ei hammaspuutoksia
Silmät/Eyes: puhtaat

Näyttelyt/Show: EH
Harrasteet: Agility, tuleva medi (säkä 40 cm)

Monan luonne:
Iloinen ja herttainen luonne. Alistuva ja herkkä, mutta pääsee ylitse siitä nopeasti. Ei hyökkäävä tai uhmaava. Leikkimishaluinen ja vauhdikas - haastaa mielellään toisia. Näyttelyissä rauhallinen, esittää itsensä hyvin. Agilitykentällä tutkii, kokeilee ja harjoittelee mielellään. Helposti käsiteltävä. / Cheerful and endearing character. Submissive and delicate, but get's over it quickly. Not aggressive or defiant. Playful and action-packed - will be happy to sue others. In shows peaceful, presents itself well. Agility field investigating, experimenting and practicing with pleasure. Easily handled.




Lexie ja Rally-Toko

Lexien kanssa aloitimme viime kesänä tosiaan Rally-Tokon. Ihastuin lajiin sen verran paljon, että päätimme anoa paikkaa OKK:lta. Pääsimme kuin pääsimmekin mukaan ryhmään, ja täytyy sanoa, että olemme oppineet paljon. Kylttien opiskelu on vain se pääasia ja se, että saisimme Lexien kanssa vietyä intomme sille sallitulle rajalle. Agilitytytön ja vauhdikkaan sellaisen muuttaminen rauhalliseen tanssiin on ollut oma hommansa. Onneksi Lexie tekee sen, mitä nakkikäsi käskee.

I started Rally-obedience (Rally-Toko) with Lexie last summer. We fell in love in the sport so much that we decided to apply for a place at OKK. We were happy enough to get in the training group, and I must say that we have learned a lot. A lot of billboards to study and the fact how can we take Lexie's enthusiasm to allowable limit. Fortunately, Lexie does what my treat hand commands. 


Viivi ja agility

Viivi ja Petri ovat jälleen päässeet jyvälle agilityyn eli Petrin kiireet ovat rauhoittuneet, ja mies on saatu takaisin rentoutuksen pariin. Kolmossarjassa taistelu ei aina ole helppoa, joten pienellä medillä hypyt voivat olla vaikeita hommia ja niissä menee aikaa hukkaan liikaa. Teimmekin vkloppuna Torniossa valtauksen ja aloitimme Viivin hommauksen miniluokkaan. Saimme eräältä tuomarilta vihreää valoa mittauksella 34,5 - 34,7 cm, joten sinne siis ja tuomarijoukko kasaan. Paperit ovat valmiina. Helpottaisi meidän 8-vuotiaan tyttösen elämää rutkasti.

Kuva: Sari Eskelinen
Viivi and Petri have once again reached the hang of agility, Petri's hurry in other places has calmed down, and man has been back to agility and all that relaxation. 3rd class battle is not always easy, and with a small medi all the jumps can be difficult and they waste too much time. So we started the trip to mini with Viivi. We went and asked new measurement and got the green light from a judge, who measured Viivi to 34,5 - 34,7 cm, so there we go. Now all we have to do is to get three judge in the same room and do the measuring. All the papers are ready. I would surely ease our 8-year-old girl's life considerably.


Arwen ja Gala

Arwen ja Gala alkavat olla agilityssä hiljalleen kisavalmiita. Ainoat esteemme ovat kepit ja keinu Galan kanssa. Petrilla ja Arwenilla on sama homma, mutta enemmän heillä esteenä kepit kuin meillä. Galan pääsee irrottamaan jopa ohjureista. Kisaradat siis pian odottavat tätä vauhtikaksikkoa. Toivottavasti teemme isästämme Vindistä ylpeitä.

Arwen and Gala are beginning to be slowly agility race ready. The only hard obstacles we have are canes and swing with Galan. Petri and Arwen has the same thing, but they have to train more the sticks than we have. Gala can do already clean sticks. So the race tracks soon expect this speedy duo. Hopefully, our father Vind can be proud of us.




15. marraskuuta 2016

Olemme muuttaneet! / We have moved!


Aikansa kutakin paikkaa - sanotaan. Kennel Elentarion on muuttanut uusiin maisemiin - Ouluun. Elämä rivitalossa alkoi käydä hieman hankalaksi viiden koiraneidin kanssa, joten tuli aika hankkia isompi asunto. Etsinnän jälkeen oikea löytyi Pohjois-Oulusta. Nyt totuttelemme uusiin maisemiin, uuteen lenkkimaastoon ja ympäristöön. / Different time, different place - it is said. Kennel Elentarion has now moved to a new location - to Oulu. Life in a row house started to feel a bit too difficult with five all grown up shelties, so it came time to buy a bigger apartment. After a long search we finally found the correct one from Northern Oulu. Now we are getting used to our new surroundings, a new terrain for jogs and the whole enviroment.

Pihaa tuli moninkertaisesti enemmän ja aidattuna. Voisi sanoa, että oikein ideaali tälle perheelle. Lisää kuulumisia myöhemmin. Tässä muutama kuva. / The yard became many times larger and bigger, and !!! it is fenced. You could say that it is now ideal to our little family. More updates later. Here few pics.



15. elokuuta 2016

OULU KV - Iloisen koiran näyttely 13.8.2016

Viime viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa näyttelyssä. Suunnittelin jo kesän alussa, että kävisimme ainakin yhdessä näyttelyssä koko porukalla. Tarkoituksena hakea harraste-H:t Arwenille ja Galalle ja tietysti kokeilla Monan ja Lexien kanssa, josko ERI-polku aukeaisi. Viime kerroilla oli aika haastavaa. / Last weekend it was a show time. I planned in the beginning of this summer that we will attend in one show with the whole group. Arwen and Gala needs those hobby-H's for agility, and of course I have to try to get ERI with Mona and Lexie, if our ERI path could open up. Recently it has been quite challenging.

Oulu KV eli Iloisen koiran näyttely järjestettiin Oulun Äimäraution raviradalla. Olin edellisenä iltana ollut pystyttämässä kehiä ja purkamassa palkintoja. Näyttelyn tekivät paikalliset koirayhdistykset yhdessä, joten senkin takia oli tärkeää mennä maksamaan kannatusmaksu. / Oulu INT aka Joyful Dog's show was held in Oulu Äimärautio racetrack. The previous night I had been there putting it together and dismantling prize boxes. The show is made with local dog associations together, so it was important to go and attend to it.

Lauantaiaamu aukesi kauniisti vesisateisena ja synkkänä. Tiesin, että tästä ei tule kyllä kesää, mutta sinne me suuntasimme Petrin kanssa ja mietimme, onko tässä järkeä. Uutiset Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelystä Helsingistä olivat samanmoiset. Vesisade oli molemmissa läsnä ja vahvasti. Saavuimme näyttelypaikalle melko hyvissä ajoin ja haimme teltallemme sopivan paikan läheltä kehäämme. Petri laittoi teltan pystyyn sateen piiskatessa meitä ja tavaroitamme. Tunnelma oli todella kostea... / Saturday morning opened up beautifully rainy and gloomy. I knew right there that show won't be a picnic, but there we headed with Petri and on the way we wondered whether this makes sense or not. News from Shetland Sheepdog Specialty show in Helsinki were similar ones. Rain was present strongly in both. We arrived at the show place pretty early, and we searched for a suitable place for out tent near our ring. Petri put the tent up as the rain was whipping us and our gear. The atmosphere was really moist ...

Tuomarina toimi Igoris Zizevskis. Harmitti hieman, että viikolla tapahtui tuomarivaihdos juuri kehässämme, mutta tällä mentiin. Se on pelin henki. Mona oli hieman luimuna vesisateesta ja ei todellakaan tehnyt parastaan. Tuloksena oli EH. Koska ERI-tuloksia ei tästä kehästä tullut neljää, kaikki ERI:t ja EH:t pääsivät vielä kerran pyörähtämään kilpaluokassa. Oli hirveä odottaa vesisateessa kilpakehää. Tuuli piiskasi vettä melkein vaakasuorana päällemme, ja kastuimme hiljalleen ihoa myöten. Tulosta ei kilpakehästä tullut, joten juoksin Monan kauhealla vauhdilla takaisin telttaan. / Our judge was Igoris Zizevskis. I was a little bit annoyed that there was a change of judge in our ring. But it is the spirit of the game. Mona was a little annoyed of the rain and do not really do her best. The result was very good aka EH. Because there were not enough ERI results, all the ERI's and EH's were called in the competing ring. It was terrible to wait for it in the rain. The wind whipped the water from almost horizontal upon us, and slowly we got wet all the way down. We just went for a spin in there and after that I ran with terrible pace back to the tent with Mona.

Tässä täytyy sanoa, että onneksi Petri oli pyytänyt Maiju Mertalan ketyksemme tuuraamaan, jos en ehdi nakata Monaa telttaan ajoissa. Petri ja Maiju menivät etukäteen hakemaan trikkityttömme kehään ja lennosta annoin Maijulle näyttelytaluttimeni. Tässä vaiheessa sattui jokin ihmeellinen sekaannus, koska ajattelin, että minulla olisi enemmän aikaa ennen kehää, mutta näin ei ollut. Maiju ja Petri kierrättivät koiramme kehässä alkupyörähdyksessä. Onneksi se meni hyvin, ja tämä mokailuni ei kostautunut minulle. / Here I must say that, fortunately, Petri had asked Maiju Mertala to fill in, if I do not have time to toss Mona to the tent in time. Petri and Maiju went to get our tricolor girls into the ring and I gave Maiju my show leash. At this point occurred one of the marvelous confusions, because I thought that I had more time before the ring, but it was not the case. Maiju and Petri rotated the dogs in the ring in the first showing. Fortunately, it went very well, and this didn't backfire for me.

Petri ja Arwen menivät yksilöimään ekana. Petri pääsi kokeilemaan oikeaa näyttelyä ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että mätsärit kutsuvat enemmän tätä paria eli harjoittelua tarvitaan. Petri ja Arwen olivat molemmat sateesta ns. ahdistuneita ja tulos oli sen mukainen - EH. Pian pääsimme Lexien kanssa lentämään kehään. Vettä satoi yhä enemmän ja enemmän. Onneksi Lexie on viilipytty kaikessa tällaisessa ja pyörähdyksemme meni loistavasti. Tuloksena ERI. Tässä välissä juoksin Lexien sylissäni takaisin telttaan. Neiti piti saada lämpimäksi ja kuivaksi, joten pyyhin tassut ja harjasin turkin ilmavammaksi. Odottelimme teltassamme sateensuojassa kilpaluokkaa. / Petri and Arwen went to their invidual showing first. Petri got to test the showing for the first time, and I must say that we need lots of match show's ie. training is needed. Petri and Arwen were stressed out of the rain and the result was in accordance with it - EH. Soon, we were able to fly into the ring with Lexie. It was raining more and more. Fortunately, Lexie is always so calm in the ring and it went brilliantly. The result was ERI. In the meantime, I ran back to the tent Lexie in my arms. I had to get her warm and dry, so wiped her paws dry and brushed her coat airy. We waited for the competing class in our tent.

Kilpaluokka alkoi ja siellä seisoimme taas vesisateen piiskaamana. Lexie seisoi nätisti paikallaan asennossa. Tuomari kävi usein luonamme ja katseli meitä tarkasti. Pian hän aloitti sijoittamisen. Kun lopussa hän huusi, että toinen kohdallamme, olin ihmeissäni. Mitä! Mekö sijoituimme toisiksi! Pian kuulin kehäsihteerin huutavan, että AVK 2. ja SA. Olin innoissani! Pääsisin PN-kehään! / Competing class began, and we stood there while the rain was whipping us. Lexie stood neatly in her position. The referee often went to stay with us and watched us closely. Soon, he began to put us in order. When he cried at second to us, I was amazed. What! He placed us second! Soon I heard the ring secretary shouting to us that we were AVK 2nd and got SA. I was thrilled! PN ring was calling us!

Juoksin tässä välissä Hennan ja Maijun telttaan kuivaamaan Lexien ja hieman harjailemaan neitoa. Olin iloinen, vaikka olin luihin ja ytimiin asti märkä. Jotenkin en vain välittänyt vesisateesta. Pian PN-kehä alkoi ja siellä seisoimme jälleen rivissä. Tuomari kävi usein luonamme, juoksutti meitä kehässä tiuhasti ympäri. Hän kävi usein luonamme ja tutkimassa meitä. Kun tuomari huusi 3. kohdallemme, olin ihmeissäni! Mitä!?! Kolmas? Sinne kävelimme kolmenneksi ja saimme vara-SERTin kouraamme. Kiitin tuomaria tästä, ja siellä seisoimme. Oli hilkulla serti, mutta ehkä jo ensi kerralla! Lexie oli loistava ja kulki hienosti! / I ran to Henna's and Maiju's tent to get a little bit dry and to brush Lexie. I was happy, even though I was wet to the bone. Somehow I just didn't seem to mind the rain. Soon PN ring started and there we stood in a row. The referee often went to stay with us, runned us around the ring many times. He often went to stay with us and study us. When the judge cried 3rd to me, I was amazed! What!?! Third? There walked on our place 3 rd and we got res-CC to my hand. I thanked the judge of this, and there we stood. The certificate was close, but perhaps on the next time! Lexie was great and did well!

2. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa, Velho! / Long time no see, Velho!

Kävimme mutkan Raumalla Agipitsissä 22. - 24.7.2016. Samalla meille aukeni mahdollisuus nähdä kasvattimme Elentarion Legolas eli Velho ja hänen omistajansa Piia. Olin odottanut kauan tätä näkemistä, koska viime kerrasta oli kauan aikaa. / We went to Rauma for Agipitsi agility competition at 22nd - 24th of July. At the same time we had the opportunity to see a puppy from our Alfa litter - Elentarion Legolas aka Velho and his owner Piia. I had waited a long time to see him.


Piia ja Velho - Mitä heille kuuluu? - How are they doing?

Velho muutti tosiaan aikoinaan Raumalle Petrin serkun Piian luokse. Pia on ottanut Velhon omaksi mussukakseen, ja huolehtii hänestä erinomaisesti. Velho on kokenut myös elämänsä alkumatkalla paljon, ja kuten toinen kasvattimme Himppu, saa myös Velho kiittää, että hänellä on näin huolehtivainen ja tarkka omistaja. / Indeed, Velho moved to Rauma to live with Petris cousin Piia. Pia took Velho her own, and has taken very good care of him. Velho has also experienced a lot in his early life, and like another puppy from the same litter, Himppu, may also thank, that he has so caring owner.

        

Velhosta oli kasvanut komea poika - ei turhan iso eikä turhan pienikään. Karva on pitkää ja tuuheaa. Velho liikkuu kauniisti joustavin ja sulavin askelin. Kokonaisuudessaan kohtuullisen sopusuhtainen olemus. Pää on kaunislinjainen ja siro, joten kauneutta eli komeutta koiruudesta löytyy. Sitä täydentävät upeasti ne kirkkaansiniset silmät, jotka tällä pojalla on. / Velho has grown out to be a handsome boy - not too big and not too small either. The coat is long and dense. Velho moves beautifully with the most flexible and smoothest steps. All in all, he has a reasonably well-proportioned appearance. The head has beautiful lines and is graceful, so there is a lot of beauty and splendor found. All this is complemented wonderfully with those bright blue eyes this boy has.

    

Kun Velho kuuli äänemme pihalta, se juosta sinkaisi luoksemme ja hyppäsi melkein autoon sisälle ja syliini. Ilmeisesti minut tunnettiin vielä hyvin. Siten Velhosta voisi sanoa, että se on todella ystävällinen, valpas ja aktiivinen kaveri. Piia on tärkeä osa Velhon elämää, joten häntä poika totteli ja kuunteli aina. Agilitykilpailuissa Velho meni mielellään silitettäväksi ja rapsutettavaksi, mutta kuten Gala, piti etäisyyden aina halutessaan. Väri Velholla on hopeansininen, laikkuja siellä täällä sopusuhtaisesti. Ehkä yksi hieman turhan suuri mustahko marmoriläikkä sivulla, mutta yleissävyn voi sanoa olevan sininen. / When Velho heard my voice from the garden, he ran fast to me and almost jumped into the car and into my arms. Apparently, he knew my voice well. Thus, you might say that Velho is really friendly, alert and active guy. Piia is an important part of the Velhos life, so he obeyed and listened to her at all times. At the agility competition Velho went willingly to people and let them brush him, but like Gala, held a distance whenever he wanted. Velho has a silvery blue coat, splashed with black here and there harmoniously. Perhaps one slightly too large blackish splash on one side, but the general tone blue.

Velhoa oli ihana seurata tyttöjemme kanssa tolskaamassa. Koska neitimme ovat ns. tyttökerhoilijoita, poikaa ei aina oikein mielellään päästetty viereen, mutta kyllä aina ajoittain leikkiä syntyi, kun yhdessä pihalla tolskattiin. Hieman tosin hammaskaluston vertailuksi se meinasi ajoittain mennä. Toivottavasti Velho ei tytöistä kovasti pahoittanut mieltään. Muistan, kuinka Velho oli niin paita ja peppu Galan kanssa aikoinaan. / It was wonderful to follow Velhos behavior around our girls playing. Since our girls are known to team up, boys are not always permitted around them, but there were some playing in the yard occasionally. However, there were some comparison of dental equipment time to time. Hopefully, Velho didn't get too sad. I remember how Velho was so thick as thieves with Gala once.




28. heinäkuuta 2016

Mikan ja Bablon kisamatkaa tuettu! / Pleasant way to help a friend!

Möllien rata / Track for the beginners.
Kävimme tänään tukemassa Mikan ja Bablon kisamatkaa Norjaan eli agiepiksissä OKK:n kentällä Haukkukeitaalla. Mika toimi siellä tuomarina ja teki myös radat. / We spent this evening at OKK's agility track at Haukkukeidas. There were unofficial agility competition to fund Mika Kangas and Bablo to Norway. Mika was the judge and did the tracks for us.

Kävimme Galan ja Monan kanssa myös kokeilemassa möllien rataa ja hauskaahan meillä oli. Teimme radat kaksi kertaa. Palkinnoille emme päässeet, mutta hauskaa meillä oli. Olin innostunut kahdesta asiasta: / I tried the beginners track with Mona and Gala. We did it twice, but we didn't made to top three. It is ok, because we went there to train and I was all excited about two things: 
1) Gala pysyi paikallaan niin, että pääsin aloituksessa melkein putken suulle eli esteelle kaksi ottamaan neidon vastaan. / First! Gala sat still and I was able to walk to almost to the obstacle two and start from there. 
2) Mona rallatteli radan omalla tavallaan, mutta loppuun asti. / Second! This was Mona's first ever competition, so I was proud that my little girl ran the track with her own way but all through!

Kisaavien rata / Track for competing pair.
Hieman Mona oli hämillään paikasta, koirista ja ihmisistä, mutta tykkäsi hommasta, joten hauskaa oli. Olen onnellinen näistä kahdesta. Taas kerron saman virren, mutta kunhan saan oman kuntoni kohdilleen. Eräs agilitykaverimme olikin sanonut Petrille, että aina, kun katson radalle, Henna on kisaamassa siellä. Montako koiraa teillä oikein on? / Mona was a bit overly excited about the place and all the people and dogs, but I was so happy. Now I tell the same tale all over again - I need to get into a shape. I need to use my legs properly and get to that speed which I had in my old times. 

Alla vielä tuloskorttimme. Enää Galan kanssa emme tehneet sitä 90 + virhettä, vaan pääsimme 10 ja 5 virheellä tällä kertaa. Aikakin oli aika hyvä molemmissa. / At the bottom of this post you can find pictures of our track papers. Gala didn't do any magical numbers like last time, but we survived the track with only 5 and 10 - no 90 +. Time was quite good too. 

 

14. heinäkuuta 2016

Petri ja Viivi 3. luokkaan / Petri and Viivi Got the Ticket to 3rd Class in Agility

Niinhän siinä kävi, että Petri ja Viivi pääsivät viimein kolmanteen luokkaan agilityssä. Olihan se taistojen takana, mutta nyt Virpiniemessä kesäkuussa tämä tapahtui. Tuomarina oli Salme Mujunen ja aika -14,92 ja vauhti 4,47 m/s. / Finally Petri and Viivi rose to 3rd class in agility and now the real competing can start. There was some struggles, but it happened. Judge was Salme Mujunen. Winning time was -14,92 ja speed 4,47 m/s.


Siitä alkoikin kovat suunnittelut, mitä sitten, mitä lähdetään tavoittelemaan seuraavaksi. Haaveena ovat SM-kisat ja MM-karsinnat. Niillä kisoilla on tietyt vaatimukset. / Now we started planning, what next. Petri has a dream of competing in the Finnish Championships and take part in World Cup qualifiers. These competitions have their own requirements.

SM-kisoihin voi osallistua vain: / You can compete in the Finnish Championships if:
  • Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) tuplanollatulos. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reach during the next 12 months in 3rd class at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) double zero result. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.

MM-karsintoihin vaaditaan seuraavaa: / You can compete in the World Cup qualifiers if:
  • Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) nollavoitto ja kaksi (2) tuplanollatulosta. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reached during the next 12 months in the 3rd class for at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) zero win and two (2) double zero results. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.

25. toukokuuta 2016

Tuire Kaimion luennolla 20.5.2016 / Beginner's Guide to Have an Active and Positive Dog by Tuire Kaimio

Kävin viime perjantaina Oulun yliopistolla istumassa Tuire Kaimion luennolla. Aiheena oli koirien leikkikäyttäytyminen. Minua kiinnosti kovasti aihe, koska olen usein miettinyt koiriemme maailmaa, leikkikäyttytymistä eli miksi Viivi tykkää juosta pallon perässä, miksi Mona, Gala ja Arwen rakastavat saalistusleikkiä eli toistensa takaa-ajoa. Tuiren luennolta sain niihin vastaukset, mutta vielä pientä lisätutkimusta pitää tehdä. Tiivistän alle seuraavaksi muutamia huomioita luennolta.

Last Friday I went to sit on Tuire Kaimio's lecture at the University of Oulu. The subject was the behavior of the dogs when they play. I am very interested of that, because I have often wondered, why Viivi likes to run after a ball, why Mona, Gala and Arwen love to chase or pursuit each other. At the lecture I got the answers I was seeking, but still there remain some small questions, so further research needs to be done. Below I summarize few things from the lecture.

---

Tuire Kaimio: Koirien leikkikäyttäytyminen / Tuire Kaimio: Dogs Play Behavior
Ensimmäinen tunteroinen luennosta meni pohtiessa sitä, mitä leikkisyys on ja mitä sillä tarkoitetaan. Koirien leikkisyys on synnynnäistä ja se ei koirilla katso ikää eli niin pentu kuin aikuinenkin leikkivät. Tuire korostikin, että "kaikenikäisille koirille leikkiminen on tärkeää, mutta nimenomaan pennuille ja nuorille koirille leikkiminen on korvaamatonta.

The first point at the lecture was to ponder what playfulness is and what it means. Dogs playfulness is natural and it is not dependent on age. Tuire pointed out that "playing is important for all dogs, but specifically for puppies and young dogs playing is invaluable."

Toiseksi pohdimme, miksi koirat leikkivät ja mitä koirat saavat siitä. Leikkiminen kehittää koiralla koko kehoa - motoriikkaa, liikemalleja, tasapainoa ja monipuolistaa liikuntaa. Lisäksi koiran psyyke saa siitä paljon hyvää eli kehittää mieltä ja pitää mielen virkeänä. Tuiren sanoin leikkiminen on eri tilanteiden kokemista ja niissä toimimisen harjoittelua. Leikissä koira ajautuu tilanteisiin, joihin se ei välttämättä normaalisti ajaudu. Lisäksi leikkiminen kehittää koiran älykkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Aikuisille koirille leikkiminen taas antaa stressinpurkua, hermoratojen vahvistusta sekä tietysti kehittää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä. Tuire kehottaakin siis, että koirien pitäisi olla toistensa kanssa tekemisissä, sosiaalisissa suhteissa, mahdollisimman paljon. Näin ne oppivat uusia asioita sekä pääsevät harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan.

Second, we pondered why the dogs are playing and what the dogs get out of it. Playing dogs get developed throughout the body - motor skills, mobility, balance and diversify their workouts. In addition, the dog's psyche receives a lot of good out of it, improving their mind and keep their mind fit and active. Tuire said that during the play dogs can experience different situations and learn ways to handle those in real life. While playing the dog runs into a situations in which it might not normally drift. In addition, playing develops intelligence and problem-solving skills. For adult dogs playing gives relieve to stress, strenghten nerves, as well as, of course, develops creativity and problem-solving skills. Tuire therefore challenged us to take our dogs to dealings with each other to build up social relationships, as much as possible. This allows them to learn new things and get to practice social skills.

Tämän jälkeen menimme käymään lävitse taitoja, joita koira saa leikin kautta. Näitä ovat esim. metsästyskäyttäytyminen, pakeneminen ja puolustautuminen, sosiaalisuus, pureminen ja seksuaalisuus. Kaikkia näitä harjoitellaan leikin kautta. Mikä on oikea määrä, mikä on oikein ja mikä väärin. Leikin kautta koirat kokevat tilanteet, ja vastapuoli aina opettaa samalla, miten kuuluisi toimia missäkin tilanteessa.

After this we went through all the skills that the dog gets through play. These include for example hunting behavior, escape and defensive behavior, sociability, biting and sexuality. All of these are practiced through play. What is the right amount, what is right and what is wrong. Through play dogs get to experience situations, and the other part always teach, how should they act in that given situation.

Kävimme lävitse myös hieman ikäkausia, milloin leikkiminen on oleellista ja tärkeää, miten sitä tulisi ylläpitää ja mistä huomaa, että koira leikkii.

Tuire oli huomioinut, että:
  • N. kolmeviikkoisena pennut aloittavat leikkikokeilut ns. "suulla hamuiluna".
  • N. neliviikkoisena puremiseen tulee voimaan, kun hampaiden kärjet ovat puhjenneet. 
  • N. viisiviikkoisena nipistely muuttuu leikkitaisteluksi ja vetoleikitkin alkavat, leikkihyökkäyksiä ja tarttumisia on paljon + harjoitellaan alistumista tai liennyttelyä eli omaksutaan aikuisten käyttäymismalleja. Kaiken tämän treenin kautta eleet kehittyvät myöhemmin hienovaraisemmaksi ja toista kunnioittavammaksi.
  • N. kuusiviikkoisena ilmaantuvat ensimmäiset merkit seksuaalisesta leikistä. Tämä on yleensä uroksilla yleisempää kuin nartuilla.
We went through all the ages, when the play is essential and important, how it should be maintained and how to notice, when the dog is playing. Tuire had made these notes:
  • About 3 week old puppies begin playing. It is more experimenting - ie. searching with the mouth. 
  • About 4 week old puppies start biting more and with more force, when the tips of the teeth have erupted.
  • About 5 week old puppies move from pinching to a struggle and pulling of the toy starts, they do play attacks and there a lot of adhesions + they practice resignation so they are adopting an adult behavioral models. Overall, through this workout gestures develop later in more sophisticated, and they start to respect each others.
  • About 6 week old puppies appear to make the first steps in sexual play. This is generally more common in males than in females.
Kaikki nämä leikit valmistavat koiraa tosielämän tilanteisiin, kun ollaan yhdessä toisten koirien kanssa. Jos koira on saanut olla leikkimässä nuoresta asti, on se sosiaalisestikin lahjakkaampi ja selviytyy monista tosielämän tilanteista ilman vammoja ja ystävystyy myös helposti. Tuiren mukaan jo n. kuusiviikkoinen pentu osaa viestittää leikkisyyttä ja todellista aggressiivisuutta. Vasta reilusti yli puolivuotias voi olla viikon ilman lajitovereittensa seuraa sosiaalisen käyttäytymisen kärsimättä. 

All of these games prepare the dog in real life situations, while being together with other dogs. If the dog gets to play very young, it is more socially gifted and copes better with the many real-life situations without injury - it befriends also easily. Tuire told that a six weeks old puppy is able to communicate and show playfulness and real aggression. Only well over six months old can be a week without play with other dogs without any loss of social behavior.

Tuiren sanoin koiran kanssa tulisi leikkiä 3 - 7-viikkoisena n. 5 - 15 min kerrallaan. Koiranpennut leikkivät aina enemmän - etenkin terveet, lämpimät ja sopivasti ruokitut. 10-viikkoisesta alkaen kaikki sosiaalinen leikki vähenee. Leikin puuttuminen 3 - 9-viikkoisella pennulla on kuulemma vakava merkki. Aktiivisuus ja rohkeus pentuna leikeissä ja muuallakin kertoo paljon koiran käyttäytymisestä aikuisiällä.

Tuire said that you should play with a dog about 5 - 15 minutes at a time when it is 3 to 7 weeks old. Puppies play always more - notably the healthy, warm and properly fed puppies. Starting from 10-week old all social play is reduced. The lack of play in age of 3 to 9-week old puppy is reportedly a serious sign. Activity and courage in play as a puppy and elsewhere tells a lot about a dogs behaviour in adulthood.

Kaikki sheltti-ihmiset siis uusien pentustensa kanssa ehdottomasti ainakin kerran viikossa shelttilenkille! Siellä saa kaltaistaan seuraa, aikuisten seuraa ja oppia leikin kautta. / All Sheltie-people, therefore, when you have a new puppy - definitely at least once a week come to the sheltie run! There may be other puppies, but definedly adults and they can learn a lot through play with them.

Mistä sitten huomaa, että koira leikkii? Kaikki leikkiminen lähtee liikkeelle ns. leikkiin kutsusta eli "leikkikumarruksesta" tai tuijottamiskisasta. Kun seurailin omaa laumaani Tuiren luennon jälkeen, huomasin tätä jokaisella neideistämme. Viivi ei niinkään ollut leikkiin kutsuja useinkaan sisällä, mutta ulkona metsässä se korostui. Lisäksi tiivistä tuijottamista esiintyi myös meidän laumassamme eli varsinkin Mona ja Lexie haastavat aina tosiaan leikkiin metsässä sillä tavalla. 

When you know that a dog is playing? All playing starts from the so-called invitation to play - "play bowing" or active inviting stare. When I viewed my own flock after Tuire's lecture, I noticed that every one of our pack did this when they wanted to start playing. Our oldest one - Viivi - did not do so much those play invitations inside, but she did those more outside when we were at the woods. In addition, close staring appeared in our our pack too - especially Mona and Lexie always were challenging each other to play in the woods.

Kun koira yrittää saada ihmisen leikkimään, se yrittää ensin Tuiren mukaan kiinnittää huomion liioitellulla lähestymisellä. Tällaista käytöstä on mm. töniminen, hyppääminen vasten, lelun tuominen tykö. Tätä tekevät meidän tytöt paljon, jos heitä ei huomata. Lelua kannetaan, tullaan tuijottamaan ja käskemään, käydään tökkimässä. Leikkiä voisimme vaikka koko ajan. Me ihmiset olemme Tuiren sanoin koirien näkökulmasta sosiaalisesti hyvin alkeellisia, siksi tällaisia korostettuja eleitä käytetään. 

When a dog is trying to get a human to play with her or he, they first try to draw attention to them. Tuire said that is happens usually throug an exaggerated approach. Such behavior include tilting, against jumping, toy introductions. Our pack does this a lot, if they are not noticed. They bring a toy around, they stare and bark instructively and do a lot of poking. They could play the whole time. According to Tuire we humans are from the perspective of dogs socially very elementary, therefore they highlight these gestures which they use to contact us or challenge us to play.

Koirat leikkivät myös yksinkin eli esineitä kannellaan tai ympäriinsä sinkoillaan. Tätä on kai ns. "iltavilli" monella perheen ainoalla koiralla. Mona tekee tätä joskus meillä, kun muut eivät ala leikkimään. Neiti voi esim. nakella tikkua tai jotain lelua ilmaan ja napata sen sitten suuhunsa. 

Dogs play alone too - then they usually use toys or just run around aimlessly. This could someone call "evening runs or crazy session" which occurs in many single dog. Our Mona is doing this sometimes, when other dogs in our pack does not play with her. Our little Miss Monster then, for example, throws a stick or a toy around into the air and then catch it with her mouth.

Miten toimii sitten leikkiminen ihmisten kanssa? Tuire kannusti meitä ihmisiä toimimaan kuin toinenkin koira voisi toimia siinä tilanteessa. Kaikki leluleikit, etsimiset, jahtaamiset ovat sallittuja. Pääasia, että sitä tehdään mahdollisimman monipuolisesti eli ei aina oikealla, vaan myös vasentakin puolta tulisi harjoittaa. Joskus koiran tulee antaa voittaa vetoleikki, joskus voitat sinä. Jos leikki menee rajuksi, pitää se ilmaista jotenkin - älähdys, leikin lopettaminen jne. 

How do you play with a dog? Tuire encouraged us people to act as another dog could act in that situation. All the fun toy games, searching, chase are allowed. The main thing is that it is made as versatile as possible, ie not always on the right side, but also on the left side too. Sometimes you should let the dog win the pull or play and sometimes you shouldn't. If the play gets rough, express it some ways - yelp, stop playing or something other what an other dog could do.

Tuire painotti nimenomaan sitä, että oikean elämän käyttäytymissäännöt eivät ole käytössä leikittäessä, toisten huomioiminen, sosiaalisuuden oppiminen on silloin pääasia. Leikki opettaa koiralle paljon. Leikin kautta opitaan myös vieraat ympäristöt helposti. 

Tuire specifically underlined the fact that the behavioral rules of real life are not in use when playing with the others. They are learning sociality, which is the main thing. A play teaches a lot to your dog. Through play you easily get over every fear of different enviroments.

---

Luento oli todella antoisa ja nautin suunnattomasti Tuiren tarinamaisesta kerronnasta sekä esimerkkivideoista. Kuten luennolla ollut vierustoverinikin sanoin: "Kerro lisää lisää lisää." Mietiskelin aikoinaan, että olinko Alfa-pentueeni kanssa turhankin lepsu, kun annoin heidän telmiä ja tehdä niin isolla alueella vapaasti ja toisaalta myös aikuisten kanssa leikkiä vapaasti. Tämän luennon jälkeen en enää ole sitä mieltä. Alfa-pentue on upea sosiaalinen pentue, jolle leikki ei ole vierasta, sosiaalisuus ei ole vierasta ja asioista innostutaan helposti. Kiitos siis Tuire varmuuteni palauttamisesta!

The lecture was really rewarding and I enjoyed immensely of the story-narrative style of Tuire, as well as all the example videos. As my neighbors in the hall said, "Tell me more more more." I was thinking earlier that I was too loose with my Alfa litter, when I let them run and play in so large area freely and at the same time with adults freely. After this lecture, I do not longer believe so. My Alfa litter is a fantastic social litter to whom playing is a basic skill, sociability is a common language and they get excited easily from everything. So thank you Tuire for giving back my confidence!

 


14. toukokuuta 2016

Kuinka ottaa erinomainen kuva koirista? / How to Get A Perfect Picture of Your Dogs?

Kesä tekee todella tuloaan. Ilmat ovat lämmenneet, ulkona ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatetusta ja hanskatkin saa jättää kotiin (Viivi rakastaa sitä, koska tietää, että nyt on helpompi antaa niitä nakkeja eli koulutuskuukaudet alkavat). Ihanaa aikaa siis tämä alkukevät, kun vielä ei ole niitä verenimijöitä liikenteessä. Lisäksi koirat ovat nauttineet aivan valtavasti siitä, kun ns. "polut ovat auenneet" eli saa juosta muuallakin ja ei uppoa sinne hankeen. Mona etenkin on ottanut siinä vetovastuun ja pienillä näteillä loikkalaukoillaan vetää aina porukkamme mukaan ihmeelliseen mätäsmaailmaan. "Kuka saa minut kiinni, katsotaan!" Lexie siihen vain aina, että: "Nämä sinun häntäkarvasi maistuvat tosi pahoille."

You have to agree, that summer is really coming. The weather has warmed, you don't have to wear outdoors many layers of clothing and even the gloves you can leave at home (Viivi loves it, because she knows that it is now much easier to get those treats and there will be training on the jogs). So this time of early spring is wonderful time, when there is none of those bloodsuckers around yet. In addition, dogs have enjoyed enormously from this so-called "Paths are open" season, when you can run around freely and there is no fear of sinking in the snow. Mona particularly, has taken the lead with her long legs and taken our little gang on nice runs, off-road of course. "Who can catch me, let's see!!" Lexie just says to that: "These tail hairs of yours taste nasty."



Kilpailukuulumisia

Jälkikasvusta on aina ihana lähteä liikkeelle. Himppunen on niin ollut ylpeyteni aihe viime aikoina. Erika ja Lauri ovat pitäneet tästä neitokaisesta huolta uskomattomalla tavalla. Himppuahan ei tietystikään voi olla rakastamatta, ja neidolle ei voi olla antamatta kaikkea sitä hellyyttä, mitä Himppu kaipaa. Nolla-jahti on aloitettu ja toivottavasti pian saamme syödä luokkanousukakkuset.

Telling nice tales of the offspring is always a wonderful way to start. I am so proud of our little Himppunen. Erika and Lauri have taken care of this young lady in an incredible way. Himppua of course, can not but love, and you have to give her all the affection, what she needs. Himppu and Erika has starten their zero race and hopefully we will soon eat a class rise cakes.

Agilityssä Himppu ja Erika ovat vauhdilla edenneet eteenpäin. Tosin tässä näkee kaiken sen työn, mitä tämä parivaljakko on tehnyt harrastuksen eteen. Toisaalta on ilo katsoa sitä vauhtia, mikä sillä neidolla on. Ilmeisesti tuulisen miehen jälki näkyy jälkikasvussa eli kiitos Vind vauhtigeeneistä. Samaa on myös kaikissa Alfa-pentueemme pennuissa - Galassa, Arwenissa ja Velhossa.

In agility Himppu and Erika are rapidly made progress. However, in this progress we see all the hard work, what this duo has done. On the other hand it is a pleasure to look at the speed with which Himppu has. Apparently, windy man has gives his best speed genes to this lot, so thanks to Vind of this pace. The same is also with all Alfa-litter puppies - Gala, Arwen and Velho.


Kävimme Galan kanssa kokeilemassa OKK:n epävirallisissa agilitykisoissa menoamme. Sitä menoahan neidissä on, ja paljon. Valitettavasti emännän jalat eivät ole tarpeeksi nopeat, että pysyisin perässä. Radalla ei tarvita kuin yksi pieni herpaannus ohjauksessa ja se on menoa. Näin meille sitten kävi - 90 + virhettä. Olihan katsojilla hauskaa! Me emme luovuttaneet ja tulleet radalta pois.

I tried an unofficial agility competition with Gala. There is lots of speed in this girl. Unfortunately, my legs are too slow, so that I could keep up with her. When we are on the track, we need just one distraction and all goes to hell. That is what happened and the result was 90+ points. After all, viewers had lots of fun! We didn't give up. 



Viivi ja Petri kalastelevat myös viimeistä nollaansa 2. luokasta. Heillä nousu ja kehitys on ollut loistavaa. On ollut ihana seurata miestä ja hänen innostustaan lajiin. Koira on loistava ja toisaalta miehellä on treenattavana toinen loistava koira eli Arwen. Siellä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulossa, mutta Arwen on Galaan verrattaen huomattavasti helpompi tapaus eli adhd puuttuu.

Viivi and Petri are now fishing their last zero in the 2nd class. They have development a lot this winter again. It's been wonderful to follow a man and his enthusiasm for the sport. The dog is brilliant, and on the other hand man has another great dog, Arwen, on the training track too. There is speed and dangerous situations coming, but when you compare Arwen to Gala, she is much easier case - ADHD is missing.



Lexien kanssa olemme myös kehittyneet kovasti eteenpäin. Ennen talvea ongelmamme oli kepit ja keinu ja yleensäkin kontaktit. Lähdimme sitten treenaamaan niitä tosissamme. Kiitos ihanalle ohjaajallemme Tiina Sauvolalle kovasta työstä kanssamme. Nyt kepit menevät ilman ohjureita ja keinulle uskallamme nousta jo omalla tavallamme. Se oli ilo huomata epävirallisissa kisoissa, vaikka lelun tippumisen takia saimme hylätyn suorituksen.

With Lexie, we have also developed much further. Before winter we were struggling with the swing and with the poles. We wanted to train those a lot. Thank you for our wonderful instructor Tiina Sauvola of all the hard work she did with us. Now we do poles without guides and the seesaw we dare to do on our own style. It was a pleasure to note in that unofficial agility competition, although due to the drop of the toy we got disqualified.

Video will appear here... Video tulee tähän...

Samoissa kisoissa pääsimme Sarin kuvattavaksi. Sari oli pystyttänyt kokeilumielessä esteen ja kuvauspisteen erääseen nurkkaan hallia. Siellä sai käydä kokeilemassa vauhtikuvaa koirastaan. Kävimme tietysti kokeilemassa tyttöjemme kanssa siellä, ja tulos (kuten aina Sarin kanssa) oli loistava. Ainoina kokeilimme parihyppyä. Tämä piti tilata kotiin kopioksikin. (Muita kuvia voi katsella tuolta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/)

At the Animagi Areena there were a place where you could take a agility style photoes. Our friend Sari had set up an experimental photobooth with an obstacle, flashes on the both side of it and a camera pointing up to the obstacle. Anyone was able to go there and try it out with Sari. We did it too with our both girls - Viivi ja Lexie, and I must say that the result (as always with Sari) was fantastic. We were the only ones who tried a duojump. This had to be ordered to the home wall. (Additional pictures can be viewed from there: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/

Viivi and Lexie are flying - Viivi ja Lexie lentävät. Kuva: Sari Eskelinen.


Kennelkuulumisia

Punkeista on varoiteltu paljon ja niitä olemmekin seurailleet tehokkaasti. Valitettavasti tämä ei riittänytkään, jonka huomasin tässä alkuviikosta. Meidän laumastamme Lexie on aina ollut innostuessaan aivastelija. Maanantaina olimme lähdössä lenkille ja tytöthän innostuvat siitä aina. Lexie pärski normaaliin tapaan, mutta samaan kuoroon liittyivät myös Arwen ja Gala. Silloin ihmettelin, että mikä nuha meille on tullut. Aluksi mietin, että viikonloppu oli ollut kuuma ja kuiva eli ilma oli todella pölyinen ja tunkkainen kaikkialla. Sama jatkui sitten tiistaina, mutta illalla alkoivat myös röhinät. Lexie aloitti sen ensin, sitten Gala ja myös Arwen. Tämä vahvisti epäilyni - nenäpunkkitartunta. Keskiviikkona soitinkin eläinlääkärille, ja puhelinkonsultaation kautta saimme nenäpunkkilääkkeet suoraan lähiapteekkiimme - koko laumalle. Tämmöisessä tapauksessa ei voi lääkitä vain yhtä, vaan samalla pitää hoitaa koko lauma. Lisäksi meillä menee nyt sitten pyykkiin ja pesuun kaikki punkat ja alustat. Lisäksi häkit ja kaikki saavat tehodesifioinnin. Lääkekuuri kestää sen vaivaiset 4 vk, joten hei hei kaikki harrastukset siksi aikaa. Eipä mennä mätsäreihin, eikä agilitykisoihin. Me ajattelemme myös toisia harrastajia. Lääkkeenämme on Milbemax Vet. Sitä nyt syömme yhden tabletin/viikko/koira. Toivottavasti tehoaa.

The season of ticks has started and we have been keeping our eyes open. Unfortunately, this was not enough, which I noticed in the beginning of this week. Our Lexie has always sneezed when she gets excited. On Monday we were getting ready for a run and our girls always get really excited. Lexie made sneezes in the normal way, but at the same time Arwen and Gala started to do it too. Then I wondered, that do they have some common cold or what. At first, I wondered, that the weekend had been hot and dry, so the weather outside was really dusty and musty everywhere. The same thing then continued on Tuesday, but in the evening they started to do those swine kind of oink oink's. Lexie started it first, then Gala and also Arwen. This confirmed my suspicion - nose tick infection. On Wednesday, I called to veterinarian, and we did a phone consultation about those nose ticks. After the call we god a subscription directly to our nearest pharmacy - for the whole gang. In these cases you can not medicate just one, but at the same time you have to care the entire herd. In addition, we are going to wash all the bunks and platforms. In addition to the cages and all those will get power disinfection treatment. The course of medication will last four weeks, so bye-bye to all our hobbies. We cannot go to a match show or to an agility competitions. We want to think about the others. Our medication is MILBEMAX Vet. We eat one tablet / week / dog. I hope this is an effective drug.

Asiointi oli hauskaa niin eläinlääkärin kuin sitten apteekkarienkin kanssa. Eläinlääkäri lupasi lääkkeet torstaina apteekkiin. Tästä piti tulla ilmoitus tekstiviestinä. En ollut saanut sitä klo 16 mennessä torstaina, joten päätin soitella eläinlääkärille. Aluksi vastaanottotäti oli hieman epäileväinen, ja ei oikein muistanut asiaa. Sitten, kun käytin avainsanaa "sheltti", täti sanoi heti sen jälkeen: "Ai niin! Se shelttilauma, jossa oli lääkkeet kaikille." Tämän jälkeen sain vahvistuksen, että se oli toimitettu lähiapteekkiin. Koska Kempeleessä on kaksi apteekkia - keskustassa ja Zeppelinissä, piti minun soittaa molempiin, oliko lääkkeemme siellä. Ensimmäisen kanssa tärppäsi, mutta myös siellä oli nainen epäileväinen aluksi asiastani, kun taas käytin avainsanaa "sheltti". Myös tämä täti sanoi heti: "Ai niin! Se viiden koiran lauma! Kyllä, resepti on meillä." Kun torstaina iltapäivästä haimme lääkkeen apteekista, myös silloin laumaamme ihmeteltiin. "Lääkkeitä ei riittänyt varastossa tarpeeksi. Riittääkö, että annamme tämän ensimmäisen satsin nyt, ja haette sitten ensi viikolla toisen puolen? Teillä oli niin iso määrä näitä koiria."

On the other hand it was fun to talk with the veterinarian and with the pharmacists. The vet promised medicines for Thursday. He would call to the pharmacy. They would inform me about that with a message. I had not received it on Thursday at 16 o'clock, so I decided to phone to the vet. At first, the woman in the reception was a little skeptical, and did not remember our case. Then, when I used the keyword "Sheltie" the womand immediately said: "Oh yeah, that sheltie heard - medicines for all." Subsequently, I received confirmation that it had been delivered to the nearby pharmacy. Since Kempele has two pharmacies - center and Zeppelin, I had to call to both of them, whether our prescription was there. I had it right with the first call, but also there the woman at reception was a bit skeptical at first, while I used the keyword "Sheltie". This woman also said immediately: "Oh yeah! The herd of five dogs. Yes, the recipe is here." When we went to pick it up on Thursday afternoon from the pharmacy, even then our dog family was a special thing. "We don't have enough of those medicines in stock. If we give this first batch now, and then you can come and pick up the rest next week? You had such a big number of these dogs."

Nyt olemme siis tauolla 4 viikkoa. Katsotaan juhannukselta tai oikeastaan varmaan juhannuksen alta sitten treenejä. Sen aikaa teemme siis vain kotitreenausta omalla alueellamme. Kesäloma alkaakin 3. kesäkuuta, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa.

Now we are on a break for 4 weeks. Let's try it out near the midsummer or actually probably before it, and think about rehearsing. Before it, therefore, we only do home training in our own area. Summer vacation starts on June 3, so I have all the time I need.

Pidimme myös pienen arkitrimmauskurssin kasvattiemme omistajille eli Erikalle. Sai muutkin tulla, mutta osanotto oli harmillisen vähäistä. Saatiin käytyä läpi, miten leikataan koiralta tassukarvat ja korvakarvat. Miten hoidetaan tassut ja muut. Erika otti ihan tosissaan treenin ja oli kyllä loistava oppilas.

We also kept a small trimming lesson for our puppy owners - in other words for Erika, because she was only one who attended. There I showed how to trim ears and paws correctly for basic needs. Erika took lessons seriously and was certainly a brilliant student. 






6. huhtikuuta 2016

Mona parasta A-luokkaa! / Mona is BEST of the BEST!

Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittelua tänne. Joskus kasvattajan elämässä asiat eivät aina mene kuten pitäisi ja onnettomia tapahtumia tapahtuu. Nyt kuitenkin voi sanoa, että näen kirkasta siellä jossain tunnelin päässä. / Now I'll write everything here short and sweet. Sometimes life gives you spins and turns, so that you don't know how will you ever get up or out of it. But now I can say, that I can see something in the end of this dark tunnel, where I have been as a breeder.

Mona - Susadan Freya

Uusin tulokkaamme Mona kuvautettiin tosiaan maaliskuussa. Tulokset tulivat viimein Omakoiraan ja voin sanoa, että olen todella todella onnellinen. / Our newest girl Mona was x-rayed on the beginning of March. Official papers just came in and I can say, that I am one really happy breeder. 

  • Kyynärnivel/elbow joint - 0/0 
  • Lonkkanivel/hip joint - A/A
  • Polvilumpioluksaatio/patellar luxation (knees) - 0/0
  • Ei perinnöllisiä silmäsairauksia - No Evidence of Inherited Eye Diseases. 

16. maaliskuuta 2016

Yllättäviä tuloksia! / Surprising Results!

Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa agilitykisoissa Petrin ja koiriemme kanssa. Teemu kävi hieromassa Viivin ja Lexien kuntoon viikolla, joten oli hyvä mennä kisaamaan paikat varmoina. Nostin kesän lopulla Viivin 2. luokkaan, joten nyt Petrillä oli helppo aloittaa oma tekeminen puhtaalta pöydältä. He tekivätkin hyvää tulosta viikonloppuna. Mona kävi tiistaina tällä viikolla perusrakennetutkimuksissa - polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Niistä enemmän kohta. Muuten elämä Elentarion kennelissä on ollut varsin leppoisa, arkista ja koiramaista.

Last week, we went to an agility competition in Oulu with Petri and the dogs. Teemu massaged our girls - Viivi and Lexie - so they were up to the challenge. I did the last zero with Viivi, so she could move to the 2nd class, so now Petri had an easy start for making his own zeroes. He did a good job in that this weekend. Mona was checked out on Tuesday this week, the basic structure of the body - knees, elbows, hips and eyes. I'll tell more later. Otherwise, life at the Elentarion kennel has been quite ordinary and full of doggy things.



Agilitykisat - OKK 12. - 13.3.2016

Oulun Koirakerho järjesti maaliskuun kisansa viimeisenä hiihtolomaviikonloppuna. Petri oli ilmoittanut Viivin kolmeen starttiin 2 luokassa, ja minä Lexien kahteen starttiin 1 luokassa. Tuomareina oli Allan Mattsson ja Tomas Berglund. Petrin kanssa osallistuimme Allanin radoille. Lisäksi viikonloppuna kisaamassa oli myös kasvattimme Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel). Erika ja Himppu aloittivat urakkansa 1. luokassa.

Petrin kisat olivat loistavat - 2 nollatulosta ja 1 rata pienellä virheellä. Samalla mies sai kalastettua 2 LUVAa sijoittuen hyppyradalla 2. ja perusradalla hän vei Viivin kanssa luokkavoiton. Alla radat ihasteltavaksi.

Oulu Dog Club held an agility competition on the last weekend of our ski holiday. Petri announced Viivi to three starts in 2nd class, and I took two starts with Lexie in the 1st class. The judges were Allan Mattsson and Tomas Berglund. We had the opportunity to anntend only on Allan's tracks. In addition, one of our puppies from A-litter, Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel), attented in the competition too. Erika and Himppu began their career through 1st class . Petri's tracks were superb - 2 zero tracks and one track with a small error. At the same time Petri got two LUVA aka results, what you need before you can compete in 3rd class. On more to go! He was 2nd in jumping course and on the basic course he was 1st. Below you can see the tracks.






Lexien kanssa meillä radat eivät sujuneet niin helposti, mutta saimme erään saavutuksen tehtyä radalla eli keinun suoritettua omatoimisesti. Aluksi kieltäydyimme sinne menemästä, mutta sitten menimme ja teimme sen omin avuin. Tätä lähdemme tehostamaan, että Lexie ottaisi oman tavan suorittaa keinu, koska vauhtia meillä on paljon.


Our competiton with Lexie wasn't that good. But if you have to find something positive, then I could say, that our swing went amazingly. It was her first time to do it on her own. Hopefully we can correct it in the future.

Erika ja Himppu saivat kasvattajan silmät kostumaan upealla hyppynollallaan. He antoivat enemmän kuin odotin. Alla video ihasteltavaksi.

Erika and Himppu did an amazing job too and got the breeder to cry out of joy. They took first zero and LUVA. They gave me more than I hoped for. Here's the track to see it yourself.



Mona ja terveystarkki 15.3.2016, Eläinsairaala Evidensia

Älkää pelästykö nimeä, koska Animagi vaihtui toiseksi Oulussa. Ella Saarenpää oli pistänyt pystyyn joukkotarkastuksen, ja ilmoittauduimme mukaan. Odotukset olivat korkealla ja jännäriä oli omistajallakin ilmassa, kun kävelin sisään ovesta. Paikalla oli muutama shelttikaverikin, jotka heti kiinnostivat. Maksupäätteellä asioinnin jälkeen aloitimme lomakeurakan. Lisäksi, koska silmätarkastus oli ensimmäisenä, piti meidän saada turrutustipat laitettua silmään. Onneksi Mona on sen verran mukava veijari, että tippojen laitto ei ollut ongelma. Neiti iloisesti tarjosi päätään ja minä tipautin tipat silmiin.

Do not be alarmed of the name, because Animagi changed its name to that one in the beginning of this year. Ella Saarenpää arranged a group audit, so we jumped right in it. Expectations were high and the owner had chills when we walked in the door. There were a few shelties there, who immediately interested our Mona. After the payment transactions, we started to fill those forms. In addition, since the eye examination was first, I had to put eye drops to Mona 3 times before going in for that examination. Fortunately, Mona is so nice critter that putting those drops in was not a problem. Miss cheerfully offered her head to me and I drip drops in her eyes.

Pian olikin meidän vuoromme astua sisään ja tutkittavaksi. Polvet käytiin lävitse ensin. Molemmat olivat hyvässä kunnossa. Ehkä toisessa oli lääkärin mielestä pientä väljyyttä, mutta ei mainitsemisenarvoisesti. Seuraavaksi vuorossa olivat silmät. Mieleeni muistui Arwenin tutkinta, kun lääkärit ihmettelivät yhdessä silmiä. Nyt kuulin ihanat sanat: "Kirkkaat silmät, ei haituvia. Ei ylimääräisiä ripsiä." Lopuksi lääkäri laittoi Monalle rauhoittavan piikin pyllyyn, että koiraneiti voitaisiin viedä lonkkakuviin tajuttomana.

Soon, it was our turn to step in and be examined. Knees were first. Both were in good condition. Perhaps the second was a bit loose, but not so much that to be mentioned. Next were the eyes. It reminded me of Arwen's examination, when the doctors were checking her eyes, and then one of them said something about oddness in her eyes. Now I heard the wonderful words: "Bright eyes, not fluffs. No extra lashes." Then the doctor gave a sedative to Mona in the butt cheek, so that the dog lady could be exported to x-ray and to hip and elbow check unconscious.


Odotusaulassa ei kestänyt kauaa, kun neiti nukahti unten maille. Lääkäri kävi koppaamassa neidin mukaansa ja vei tutkittavaksi. Siinä jännitys kasvoi huomattavasti, kun odottelimme tuloksia ja ilmoitusta, että neiti olisi heräämössä. Pian kutsu kuuluikin katsomaan unessa olevaa neitiä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja kyynärät erinomaiset. Odotetaan vielä Kennelliiton lausuntoa. Alla kuvat tutkittavaksi.


I didn't have to wait in the lobby long, when our little one fell asleep. Then the doctor came and took our little sleeping beauty for examination. I don't remember, when have I been this nervous last time, while I was waiting for the results and notice that the lady is in the recovery room. Soon the call was made and I was able to have a look at the x-rays and our little lady in recovery room. Hip photos were good and elbows excellent. Kennel Club will give their opinion of them. Here are the pictures.




22. lokakuuta 2015

Mistä meidät löytää? / Where to find us?

On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.

It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.

Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä

Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.

This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.

Mona - Susadan Freya

Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.

Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.

Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.

In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the ​​judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.

Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä.

Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.


Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha

Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.

Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.




Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus

Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.


With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.


Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.

In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement? 


Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel

Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?

Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?

Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.

Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.